Saimaan järvilohi saa apua lähi­sukulaiseltaan Laatokan järvilohelta – kantaa vahvistetaan risteyttämällä

Risteytyksissä on käytetty Rautjärven Hiitolanjoesta pyydettyjen koiraslohien maitia.

Saimaan alkuperäinen järvilohi viljelylaitoksen työntekijän käsissä.
Saimaan alkuperäinen järvilohi viljelylaitoksen työntekijän käsissä. Arkistokuva. Kuva: Luke

Äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen perimää on tarkoitus vahvistaa risteyttämällä sitä sen lähimmän sukulaisen, Laatokan järvilohen, kanssa.

Luonnonvarakeskus (Luke) on käynnistänyt ohjelman, jonka tavoitteena on lisätä järvilohen elinvoimaa ja geneettistä monimuotoisuutta.

Risteytyksissä on käytetty Rautjärven Hiitolanjoesta pyydettyjen kuuden koiraslohen maitia, joilla hedelmöitettiin Luken Taivalkosken kalanviljelylaitoksella kasvatetun Saimaan järvilohikannan mätiä.

– Tuomalla hallitusti ”uutta verta” Laatokan lohelta voimme lisätä Saimaan järvilohen monimuotoisuutta, kertoo Luken erikoistutkija Matti Janhunen tiedotteessa.

Tuloksena syntyi 36 risteymäperhettä. Niiden haudonta ja kasvatuksen alkuvaiheet toteutetaan tarkkojen karanteenijärjestelyjen turvin Luken Keminmaan ja Taivalkosken laitoksilla.

Tutkijat haavistavat kaloja Hiitolanjoen Kangaskoskella.
Hiitolanjoen Kangaskoskella koekalastuksessa löydettiin yhdeltä aarilta 400 laatokanlohenpoikasta elokuussa 2024. Kuva: Ville Toijonen

Risteyttäminen vie aikaa

Risteytysohjelmaa jatketaan useamman sukupolven ajan.

Hiitolanjoen koiraskalojen pyyntiä tehdään yhteistyössä paikallisten vapakalastajien kanssa vielä ainakin kahtena seuraavana vuonna.

– Risteytys ei kuitenkaan poista perusongelmaa, eli että Saimaan lohelta puuttuu edelleen mahdollisuus täydelliseen luonnonkiertoon, Janhunen sanoo.

Hiitolanjoen Kangaskoski.
Hiitolanjoen koskien vapauttaminen on luonut Laatokan järvilohelle uudet lisääntymisalueet Suomen puolella. Arkistokuvassa Hiitolanjoen Kangaskoski. Kuva: Kare Lehtonen / Yle

Kapea perimä

1970-luvun alkuun mennessä jokirakentaminen katkaisi Saimaan järvilohen luonnollisen lisääntymiskierron, ja luonnonkanta romahti nopeasti.

Ennen sen lopullista häviämistä vain pieni joukko yksilöitä ehdittiin pelastaa säilytysviljelyyn, mikä muodosti perustan nykyiselle Saimaan ja Pielisen kannalle.

Säilyneiden yksilöiden pieni määrä on kuitenkin synnyttänyt geneettisen pullonkaulan, joka on kaventanut lajin perinnöllistä monimuotoisuutta merkittävästi.

– Järvilohen pienen kannan geneettinen pohja on edelleen hyvin heikko. Se heikentää lohen kykyä sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin, Janhunen kertoo.

Kartta, johon on merkitty Hiitolanjoki.
Hiitolanjoki laskee Rautjärven Simpeleeltä Vneäjän Laatokkaan. Kuva: Petri Kivimäki / Yle, Mapcreator, OpenStreetMap

Nyt Hiitolanjoen koskien kunnostukset ovat luoneet Laatokan järvilohelle uudet lisääntymisalueet Suomen puolella.

– Pitkän aikavälin tavoite on luoda olosuhteet, joissa Saimaan järvilohi voi jälleen selviytyä ja lisääntyä luonnossa omin voimin, sanoo Janhunen.