Supersankari Thor sanoo maanantaina julkaistussa Avengers: Doomsdayn trailerissa, että tämänkertainen uhka pelottaa häntä paljon aiempia enemmän.
Hän puhuu kai superpahis Tohtori Doomista, mutta repliikki voisi hyvin koskea kolmatta Dyyniä. Uusi Avengers-elokuva ja Frank Herbertin tieteisromaaniin perustuva Dyyni: Osa kolme saavat nimittäin molemmat ensi-iltansa samana päivänä joulukuussa.
Kummankaan levittäjä ei ole suostunut siirtämään ensi-iltaansa, joten loppuvuodesta teattereissa nähdään ainutlaatuinen mittelö kahden megatuotannon välillä.
Viisi vuotta sitten olisin väittänyt, että Doomsday pyyhkii uudella Dyynillä lattiaa. Tietenkin nippu kaikkien tuntemia supersankareita päihittää raskaana pidettyyn Dyynin messias -kirjaan perustuvan tieteiselokuvan.
Enää en ole niin varma. Doomsdayn traileri tuntuu hiipuvan elokuvasarjan korahtelulta.
Marvel laimensi tuotteensa
Hollywood-historian 2000-luvun alku kirjoitetaan Marvelin fontilla.
Marvel Studios rakensi johtajansa Kevin Feigen komennuksessa ainutlaatuisen elokuvasarjan, jonka muutaman osan mittaiset ”vaiheet” (engl. ”phase”) huipentuivat aina sankarit yhteen kokoavaan Avengers-elokuvaan.
Sarjan magnum opus on Avengers: Endgame (2019). Kolmetuntinen elokuva sai kriitikoilta ylistystä ja tuotti teatterikierroksellaan melkein 2,5 miljardia euroa.
Endgamen jälkeen Marvelilla on ollut vaikeampaa. Nälkä kasvoi syödessä, ja elokuvien lomaan alettiin tuutata tv-sarjoja. Kevin Feige myönsi tämän myöhemmin virheeksi. Tuote laimeni, kun sitä oli tarjolla enemmän kuin mitä tolkun ihminen jaksoi kuluttaa. Kolme vuotta sitten kirjoitin Marvelin kriisistä.
Käsi pystyyn, jos muistelet vielä Ant-Man and the Wasp: Quantumaniaa tai She-Hulk: Attorney at Law'ta.
Viime vuodet Marvel on julkaissut elokuviaan harvemmin, ja reaktiot ovat olleet vaisumpia. Budjetteihin ja odotuksiin nähden monet niistä ovat flopanneet.
Tätä vasten uudella Avengersilla on vuori kiivettävänä. Miten rakentaa hypeä tuttujen supersankareiden ympärille, kun katsojat tuntuvat jättäneen ne taakseen?
Yleisö janoaa jotain uutta
Doomsdayn ensimmäistä kunnon traileria odotettiin iäisyys. Strategia mukailee Avengers: Endgamea, jonka detaljeja säästeltiin myös viimeiseen asti. Silloin panttaus toimi, koska elokuvaa oli pedattu vuosien ajan. Hype oli ennennäkemätöntä.
Nyt on toisin. Alkuvuodesta katsojat ovat pöhisseet tieteisseikkailu Project Hail Marysta sekä kauhuhiteistä kuten Obsession ja Backrooms. Viime viikot keskustelua on dominoinut Christopher Nolanin suureepos The Odyssey.
Kuka puhuisi Avengersista?
Doomsday-trailerin julkaisuhetki The Odysseyn ensi-illan jälkeisenä maanantaina on erityisen kiusallinen. Kontrasti käytännön tehosteilla tehdyn ylistetyn eepoksen ja digimoskalta näyttävän supersankarielokuvan välillä on huomattava.
Trailerin loppuhuipennus on Steve Rogersin, eli Kapteeni Amerikan (Chris Evans), paluu. Mutta mitä se merkitsee keskivertokatsojille? Hahmolle on jo kertaalleen jätetty ”pysyvät” jäähyväiset, eikä Evans ole Marvelien ulkopuolella kummoinenkaan filmitähti.
Doomsdayn budjetiksi on huhuttu jopa 400 miljoonaa dollaria, ja jatko-osan on määrä ilmestyä vuoden päästä. Rahaa ne tekevät varmasti, mutta asema yhtenäiskulttuurin kivijalkana on menetetty. Jos olisin Marvel-pomo, hikoilisin.
Uusi Barbenheimer?
Marvelilla pelataan nyt upporikasta ja rutiköyhää.
Studio toivonee Doomsdayn ensi-iltaan Barbenheimer-ilmiötä, jossa kaksi isoa elokuvaa hyötyvät toistensa vetoavusta. Mutta siinä missä Barbie ja Oppenheimer vetosivat erilaisiin yleisöihin, Dyyni ja Avengers kisaavat selkeämmin samoista katsojista.
Dyynin levittäjä otti jo erävoiton varaamalla Yhdysvalloissa isommat ja tyyriimmät Imax-teatterit käyttöönsä kolmeksi viikoksi.
Marvelin omistava Disney reagoi brändäämällä osan Doomsdayta näyttävistä teattereista Infinity Vision -teattereiksi. Kyse ei ole uudesta teknologiasta, vaan ”laatuleimasta”, jonka studio lyö valitsemiinsa olemassaoleviin premium-saleihin.
Haiskahtaa bluffilta.
Kulttuuriykkösessä keskusteltiin kaksi vuotta sitten Deadpool & Wolverine -elokuvasta, josta tuli iso hitti:
