Kymijoen juoksutuksia olisi mahdollista muuttaa sekä lohen että voimalaitosten eduksi – neuvottelut voimalaitosten kanssa edessä

Selvityksen mukaan vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksia voidaan parantaa virtaamaa lisäämällä ilman, että siitä aiheutuisi merkittäviä menetyksiä energiantuotannolle.

Korkeakosken voimalaitos Kymijoen alajuoksun suunnasta nähtynä.
Virtaaman lisääminen Koivukosken haarassa vähentäisi vettä Korkeakosken voimalaitoksella. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Virtaamien lisääminen ja vanhan uoman vesittäminen Kymijoen Koivukosken haarassa Kotkassa parantaisivat merkittävästi vaelluskalojen elinolosuhteita.

Suomen ympäristökeskuksen vetämässä hankkeessa etsittiin ratkaisuja, joilla vesivoimatuotanto, luonnon monimuotoisuus, vaelluskalojen elinolosuhteet ja virkistyskäyttö saataisiin sovitettua yhteen.

Tulosten perusteella virtaaman lisääminen Koivukosken haarassa vähentäisi vettä Korkeakosken voimalaitoksella. Tästä aiheutuisi tappioita energiantuotannolle. Näitä menetyksiä on mahdollista minimoida muuttamalla virtaamajakoa Kymijoen länsi- ja itähaarojen välillä. Mallilaskelmien perustella on mahdollista, että energiantuotanto voi kokonaisuudessaan jopa kasvaa.

Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Mika Marttusen mukaan Kymijoella voidaan saavuttaa tilaanne, jossa kaikki hyötyvät.

– Yhtä aikaa on mahdollista parantaa joen eliöiden elinolosuhteita, vahvistaa lohen luontaista elinkiertoa ja lisätä energiantuotantoa.

Vuosikymmeniä jatkuneeseen keskusteluun on löytymässä ratkaisu

Kymijoella laajimmat lisääntymisalueet sijaitsevat vain yhden tai kahden vaellusesteen takana. Virtaamien säätelyllä voidaan lisätä koskialueiden pinta-alaa ja parantaa kalojen kulkua voimalaitospatojen ohi.

Alaosan virtaaman juoksutuksista on käyty keskustelua 1990-luvun puolivälistä lähtien, Mika Marttunen Suomen ympäristökeskukselta sanoo. Hänen mukaansa nyt tehdyt selvitykset ovat niin perusteelliset, että niiden pohjalta on mahdollista tehdä ratkaisuja.

Ensi vuonna käynnistyvät jatkoneuvottelut voimayhtiöiden, Helenin ja Kolsin voiman, kanssa. Marttusen mukaan voimayhtiöt ovat suhtautuneet toistaiseksi varovaisesti tutkimuksessa saatuihin tuloksiin.

Vasta neuvottelujen jälkeen ratkaistaan, millaisia lupamuutoksia haetaan ja kuka muutoksia hakisi.

Kaksi vuotta kestäneessä hankkeessa ovat Suomen ympäristökeskuksen lisäksi olleet mukana Luonnonvarakeskus, Itä-Suomen yliopisto sekä Kaakkois-Suomen ja Varsinais-Suomen ely-keskukset.