Jos ihminen voittaa television tietokilpailun, voiko häntä sanoa viisaaksi?
– Jos siellä kysytään vain oikein-väärin-kysymyksiä, niin en sanoisi viisaaksi.
Näin toteaa Jyväskylän Yliopiston tutkija Eeva K. Kallio, joka on juuri julkaissut uuden tutkimuksen kollegansa Päivi Tynjälän kanssa. Tutkimus pureutuu siihen, mitä viisaus on ja voiko sitä opettaa.
Tutkimuksen mukaan pelkkä tiedon määrä ei tee viisaaksi, vaan se edellyttää monia ominaisuuksia.
Viisaus on sitä, että ihminen kuuntelee ja ymmärtää muita, tekee töitä yhteisen hyvän eteen, osaa ajatella monesta näkökulmasta, tunnistaa tunteita, tekee eettisiä päätöksiä ja kykenee oppimaan omista elämänkokemuksistaan.
– Viisaus on loppujen lopuksi aika arkinen ja käytännöllinen asia, Tynjälä sanoo.
Elämänkokemus voi kartuttaa viisautta, mutta sekään ei aina ole taattua.
– Tutkijat ovat havainneet, että osa ihmisitä katkeroituu kielteisistä kokemuksistaan, eikä ota niistä opikseen. Silloin ei tule viisaammaksi, Kallio sanoo.
Valtiovarainministeri Riikka Purra on sanonut, että empatia ei kuulu politiikkaan. Kuuluuko se viisauteen?
– Lähes kaikissa tutkimuksissa empatia ja myötätunto nähdään yhdeksi tärkeäksi viisauden osa-alueeksi, Tynjälä vastaa.
Kallion mukaan viisautta tutkitaan kansainvälisesti koko ajan enemmän, koska maailma monimutkaistuu jatkuvasti.
– Nyt ollaan menossa sellaiseen suuntaan, jossa väistämättä tarvitaan syvempää ymmärrystä asioista.
Voiko viisautta opettaa?
Kallion ja Tynjälän tutkimuksessa viisautta on tarkasteltu filosofian ja psykologian lisäksi myös pedagogiikan näkökulmista.
Vaikka viisautta ei sellaisenaan voidaan opettaa, sen osa-alueita kehittää koulutuksella, sanoo Tynjälä. Moninäkökulmaista ja kriittistä ajattelua voidaan opettaa, mutta myös tunnetaitojen kehittäminen on tärkeää.
– Erityisesti varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa sosioemotionaaliset taidot ja niiden opettaminen on hyvin tärkeää. Eettinen ajattelu on viisaudessa keskeistä viisaudessa, ja sitäkin voidaan erilaisilla harjoitteilla opetella.
Viisauden opettamista ei voi kuitenkaan jättää vaan opettajien ja kouluttajien vastuulle, ja varsinkin aikuisilla itseoppiminen ja itsetuntemus on vähintään yhtä tärkeää.
– Emme ole yksinomaan kohteita opettamiselle, vaan työskentelemme omassa itsessämme ja saamme syvempää oivallusta omasta itsestä. Siinä voi hyödyntää vaikka psykoterapiaa, filosofista praktiikkaa tai muita vastaavia menetelmiä.