Iloinen sorina seuraa Liito-orava Lifen asiantuntijoita maastoretkellä. Tuon tuosta joku pysähtyy kuusi- tai haapapuun juurelle hakemaan merkkejä Suomen ja Viron sekametsien tummasilmäisestä ja salaperäisestä yön kiitäjästä.
Mitä puun alta sitten löytyy? Useasta kohdasta keltaoransseja, riisinjyvänkokoisia jätöksiä. Paras aika etsiä oravien jälkiä on juuri nyt, kun lumi on sulanut.
Väri on kirkas, koska oravat käyttävät ravintonaan haavan ja lepän norkkoja. Väri tulee siitepölystä.
Hakuammuntana asiantuntijat eivät oravia etsi, koska Suomessa on kartoitettu jo useamman vuoden ajan liito-oravan elinpiirejä ja elinpiirejä yhdistäviä kulkukäytäviä.
Keski-Suomessa tutustumiskohteita oli sekä kaupungeissa että metsissä. Viime vuosien kartoituksissa oravia on löydetty monenlaisista kohteista myös taajamista. Yhteistä oravien suosimille alueille on se, että niissä on useimmiten eri-ikäisiä haapapuita.
Oravat syövät norkkojen lisäksi myös lehtiä ja siemeniä, joita lehtipuut tarjoavat. Tuuheita kuusia oravat suosivat niiden tarjoaman suojan ja ruokavarastojen kätköpaikkojen takia.
Vuonna 2018 alkanut 18 yhteistyökumppanin Liito-orava Life -yhteistyö on jo tuonut paljon uutta tietoa liito-oravista ja myös siitä, miten niiden kantaa voidaan Suomessa ja Virossa auttaa vahvistumaan.
Yksi puulaji on noussut selvityksissä liito-oravien kannalta avainasemaan: haapa on oraville tärkeä sekä ruuan että pesinnän kannalta. Erityisen tärkeätä on, että oraville löytyy varttuneita haapapuita.
Liito-orava voi pesiä tikan kovertamissa koloissa, toisten oravien rakentamissa risupesissä ja toisinaan myös asuin- tai talousrakennuksissa.
Haapametsiköitä ja suojellaan ja vahvistetaan eri tavoin kaupunkiympäristöissä, talousmetsissä ja luonnonsuojelualueilla. Selvää on, että työ on onnistuakseen pitkä urakka.
– Tässä tämä vuosikymmenten aikamittakaava on erittäin tärkeä. Esimerkiksi nämä suuret haapajättiläiset ovat saaneet alkunsa todella kauan sitten. Tavoitteena on, että näitä isoja vanhoja haapapuita riittäisi oraville myös tulevaisuudessa, sanoo Suomen Life hanketta johtava Eija Hurme.
Hurme tarkastelee Etelä-Konneveden kansallispuistossa Kalajanvuoren alueella sijaitsevia todella isoja puita. Ne pelasti aikoinaan kirveeltä sijainti jyrkässä rinteessä, hankalan kuljetusmatkan päässä.
– Laiskuus toimi oravien eduksi, hän naurahtaa.
Jyväskylän kaupunki on yksi Liito-orava Lifen yhteistyökumppaneista. Jyväskylässä oravien lisääntymis- ja elinpiirejä on kartoitettu sekä aloitettu myös uusien keinojen kehittäminen oravien kulkuyhteyksien parantamiseksi.
Juuri kulkuyhteydet ovat olennaisia, kun oravakantaa halutaan vahvistaa. Lisääntymiskykyiseksi varttuvien oravien on päästävä hakemaan uusia elinympäristöjä.
Kaavoitusbiologi Anne Laita seisoo Tikanväylän sillalla ja katsoo maastoa halkaisevaa laajaa kokonaisuutta: vilkas ajoväylä, kevyenliikenteen väylä ja sähkölinjaa varten raivattu käytävä vaikuttavat ainakin maallikon silmissä ylittämättömältä esteeltä pienelle oravalle.
Siitäkin huolimatta, että se on varsinainen hyppymestari ja onnistuu tarvittaessa liitämään jopa 30 metrin matkan.
– Kokonaisuus leventää ylityksen vaatiman liitomatkan aika pitkäksi, Laita toteaa.
Hypylle tulisi yhdellä kertaa mittaa 70 metriä, joten oravat kaipaavat ylitykseen apua.
Anne Laita kertoo, että Tikanväylän ihmistekoisen kanjonin yli aiotaan rakentaa ponnahduspylväiden avulla väylä, jota pitkin oravat pääsevät tämänkin maastoesteen yli. Rakentaminen on tarkoitus aloittaa tulevana kesänä.
Ihmiset tekevät oraville myös pesäpönttöjä. Ne tunnistetaan usein siitä, että ne on tehty tukevasta puusta ja jäljittelevät näin luonnonmukaisia tikan kovertavia koloja haapapuissa.
Liito-oravien eloa haluttaisiin helpottaa myös talousmetsissä. Tämä yhtälö on tähän saakka ollut vaikein, koska oravan suosimat metsät ovat yleensä tavanomaisen metsänhoidon mittareilla päätehakkuukunnossa.
Metsätalouden toimijoita ja metsänomistajia halutaan kuitenkin kannustaa ja houkutella paitsi suojelemaan vanhoja haapa- ja kuusivaltaisia sekametsiä myös kehittämään metsänhoitomenetelmiä oravaystävällisiksi.
Näin on toimittu muun muassa metsäyhtiö Tornatorin omistamissa metsissä Rautalammin Myhinpäässä.
– Ylispuun poistossa huomioitiin liito-oravan kulkuyhteydet pesimäalueelta toiselle ja jätettiin pystyyn järeitä kuusia ja haapoja, kertoo suunnitteluasiantuntija Timo Vartiainen Tornatorilta.
Vartiaisen mukaan se tavanomainen vaihtoehto olisi ollut tämän ikäisessä metsässä päätehakkuu, joka usein vie juuri järeimmät ja vanhimmat puut mennessään.
Kysymys on kokeilusta, jossa asiantuntijoiden kanssa seurataan tarkoin metsänhoitotoimien vaikutusta oraviin.
– Täyssuojeluun verrattuna tässä on metsätalouden kannalta se hyvä puoli, että täältä kuitenkin pystyttiin korjaamaan puuta, Vartiainen toteaa.
Juuri tällaisten vaihtoehtojen kehittely on nyt tärkeää, koska Liito-orava Lifen tietojen mukaan Suomen metsäisillä alueilla viihtyvät liito-oravat tarvitsevat juuri jykevää ja turvallista haapakotia ja vanhan kuusen oksien suojaa.
Samalla oravametsien suojelu lisää metsien monimuotoisuutta, koska niissä viihtyvät monet muutkin lajit ja eläimet, muun muassa eräs Homo Sapiens.
Voit halutessasi keskustella aiheesta 28.4. kello 23.00 saakka.