Wikipedia

David Attenborough

brittiläinen luonnontieteilijä ja toimittaja

Sir David Frederick Attenborough (s. 8. toukokuuta 1926) on brittiläinen luontodokumenttien tekijä ja juontaja sekä luonnontieteiden popularisoija. Hän on myös toiminut Britannian yleisradioyhtiö BBC:n johtotehtävissä.[1]

David Attenborough
Attenborough vuonna 2018.
Attenborough vuonna 2018.
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1926 (ikä 100)
Isleworth, Middlesex, Englanti
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti luonnontieteilijä, juontaja
ArvonimiSir
Puoliso Jane Elizabeth Ebsworth Oriel (a.1950; kuollut 1997)
Lapset 2
Muut tiedot
Aktiivisena 1951–nykyhetki
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Nuoruus ja opiskelu

muokkaa

Attenborough syntyi Isleworthissa Middlesexissä vuonna 1926 ja varttui Leicesterin yliopiston kampusalueella, missä hänen isänsä Frederick työskenteli yliopiston rehtorina. Hänen äitinsä Mary Attenborough oli puolestaan filantrooppi ja yhteiskunta-aktivisti, joka auttoi Espanjan sisällissodan ja toisen maailmansodan aikana järjestämään lapsipakolaisten vastaanottoa ja hoitoa.[2] Davidilla oli pikkuveli, sekä isoveli Richard Attenborough, josta tuli kuuluisa näyttelijä ja ohjaaja. Perheeseen adoptoitiin lisäksi toisen maailmansodan aikana kaksi juutalaista pakolaistyttöä Saksasta.[1]

Attenborough kiinnostui luonnontieteistä jo lapsena ja keräili muun muassa fossiileja ja kiviä. Hän suoritti Cambridgen yliopiston Clare Collegessa tutkinnon luonnontieteissä.[1] Hän opiskeli geologiaa ja eläintiedettä ja valmistui 1947 maisteriksi.[2]

Vuonna 1947 Attenborough kutsuttiin asevoimien palvelukseen Kuninkaalliseen laivastoon, asemapaikkoinaan Pohjois-Wales ja Forthin vuono Skotlannissa.[1] Laivaston jälkeen Attenborough toimitti lasten tiedekirjoja kustannusyhtiössä.

Ura

muokkaa

BBC:llä ensimmäinen luonto-ohjelma ja ohjelmistopäällikkönä

muokkaa

Attenborough meni vuonna 1952 harjoittelijaksi BBC:n televisioyksikköön. Se johti työhön tuottajana Alexandra Palacen studioille Lontooseen, missä Attenborough tuotti suorana studiosta lähetettyjä ohjelmia monenlaisista aiheista.[3]

Attenborough ja liskojen kuraattori Jack Lester loivat 1954 Zoo Quest -sarjan, joka vei Attenboroughin joka vuosi eri puolille maailmaa etsimään eläimiä eläintarhaan.[3] Sarja oli suosittu ja teki jo Attenboroughista tunnetun televisiokasvon. Hän myös sai mainetta jo tunnetusta tyylistään, johon kuuluu innostunutta uteliaisuutta, lempeää huumoria ja löydösten ihastelua.[2]

Tehtyään Zoo Questia kymmenen vuoden ajan Attenborough jätti BBC:n vuonna 1964 ja alkoi lukea sosiaaliantropologian jatkotutkintoa. Vuonna 1965 hän kuitenkin palasi BBC:lle uuden BBC2:n kanavapäälliköksi, ja vuosina 1969–1973 hän työskenteli BBC:n kummankin kanavan ohjelmistopäällikkönä.[3] Attenborough oli kanavien ja ohjelmien päällikkönä tuomassa televisioon sarjaa Forsytein taru sekä opetuksellisia klassikkosarjoja Ihmisen vaiheet ja Länsimainen perintömme.[2]

Luontosarjat

muokkaa

Erottuaan ohjelmistopäällikön työstä vuonna 1973 Attenborough alkoi taas tehdä itse ohjelmia, joissa hän esitteli kaukaisten maiden kulttuureja ja luontoa. Hän alkoi myös juontaa Wildlife on One -luonto-ohjelmaa, jota tehtiin yli 100 jaksoa.[3] Attenborough työskenteli freelancerina ja käsikirjoitti, kehitti ja juonsi useita muitakin sarjoja.[2]

Vuonna 1979 Attenborough kirjoitti ja juonsi ensimmäisen monista laajoista luontosarjoistaan, Elävä maa. Sarja koostui kolmestatoista 50-minuuttisesta jaksosta, ja se oli siihen mennessä BBC:n kunnianhimoisin luontosarja ja sai paljon kiitosta ja suosiota ympäri maailmaa. Attenborough jatkoi samantyyppisillä pitkillä luontosarjoilla Elävä planeetta ja Eloonjäämisen haasteet.[3] Elämä-sarjaan kuuluu kaikkiaan yhdeksän sarjaa, joissa tutkittiin elämää Maapallolla, evuluutiota, käyttäytymistä ja ekologiaa. Attenborough oli usein myös kameran edessä sen lisäksi, että hän toimi sarjojen kertojana.[2]

Elämä-sarjan lomassa Attenborough teki myös lyhyempiä sarjoja ja juonsi muiden tekemiä sarjoja.[3] Hänen seuraavat suurprojektinsa olivat Sininen planeetta (2001) ja Planeettamme Maa (2006). Sitä seurasi Planeettamme Maa 2 (2016) sekä luonnonsuojeluaiheisiin keskittyneet State of the Planet (2000) ja Are We Changing Planet Earth? (2006).[2]

Attenborough juonsi 2019 Netflixille kahdeksanosaisen sarjan Uskomaton planeettamme, ja samana vuonna BBC:lle ilmestyi Climate Change: The Facts, jossa hän muun muassa varoitti ilmaston lämpeneminen voi johtaa yhteiskuntien romahtamiseen. Attenboroughin muita töitä on 2020-luvulla Planeettamme Maa 3 (2023), Wild Isles (2023), Our Planet II (2023) ja Ocean with David Attenborough (2025).[2]

Yhteiskunnallinen toiminta

muokkaa

Attenborough on ollut koko uransa ajan mukana edistämässä kansainvälisesti eläin- ja ympäristösuojelua. Hän oli vuosina 1973–1982 mukana Britannian luonnonsuojeluneuvostossa. Hän on toiminut myös WWF:n Britannian-osaston, Kew Gardensin ja British Museumin johtokunnassa. Attenborough on ollut myös British Association for the Advancement of Science -tiedejärjestön johtajana ja Fauna and Flora Internationalin varajohtajana.[2]

Yksityiselämä ja näkemyksiä

muokkaa

Vuonna 1950 Attenborough avioitui Jane Elizabeth Orielin kanssa, ja heidän avioliittonsa kesti vaimon kuolemaan asti 1997. Heillä on kaksi lasta.[4] Lapsista Robert Attenborough on myös tutkija ja hänen tutkimusalaansa ovat ovat muun muassa väestöbiologia ja käyttäytymisantropologia erityisesti Uudella-Guinealla.[5] Vapaa-ajallaan Attenborough harrastaa musiikkia, luonnonkansojen taidetta, nykyaikaista keramiikkaa ja luonnontiedettä.[3]

Attenborough ei ole koskaan ollut uskonnollinen tai kasvavut uskonnollisessa kodissa.[4] Hän on kuvannut itseään agnostikoksi.[6]

Syyskuussa 2013 Attenborough kritisoi kehitysmaihin annettavaa ruoka-apua. Hän pitää ruoka-apua "sekopäisenä" ja peräänkuuluttaa keskustelua ja toimenpiteitä väestönkasvun hillitsemiseksi. Hänen mukaansa maapallo on menossa kohti katastrofia ja luonto tulee korjaamaan tilanteen, jos ihmiset eivät tee mitään. Hänen mukaansa nälänhädät johtuvat siitä, että liian pienellä alueella on aivan liikaa ihmisiä ja luonto on yrittänyt korjata asiaa mutta ihmiset ovat omalla toiminnallaan (ruoka-apu) vain pahentaneet tilannetta.[7]

8. toukokuuta 2026 Attenborough täytti 100 vuotta.[8]

Dokumenttisarjoja

muokkaa
  • Zoo Quest (1954–1963)
  • Zambezi (1965)
  • Life: East Africa (1967)
  • The Miracle of Bali (1969)
  • The World About Us (1969)
  • The Tribal Eye (1975)
  • Wildlife on One (1977)
  • Elävä maa (Life on Earth, 1979)
  • Elävä planeetta (The Living Planet, 1984)
  • Kadonneen elämän jäljillä (Lost Worlds, Vanished Lives, 1989)
  • Eloonjäämisen haasteet (The Trials of Life, 1990)
  • Etelämantereen ihmeet (Life in the Freezer, 1993)
  • Kasvien maailma (The Private Life of Plants, 1995)
  • Lintujen elämää (The Life of Birds, 1998)
  • State of the Planet (2000)
  • Sininen planeetta (The Blue Planet, 2001)
  • Nisäkkäiden maailma (The Life of Mammals, 2002)
  • Maan pienimmät (Life in the Undergrowth, 2005)
  • Planeettamme Maa (Planet Earth, 2006)
  • Vaihtolämpöisten elämää (Life in Cold Blood, 2008)
  • Jäinen planeetta (Frozen Planet, 2011)
  • Our Planet: Uskomaton planeettamme (Our Planet, 2019)
  • Elämä planeetallamme (A Life on Our Planet, 2020)
  • Luonnon lumoavat värit (Life in Colour, 2021)
  • Käännekohdassa: Tiede planeettamme pelastajana (Breaking Boundaries: The Science of Our Planet, 2021)

Suomessa osa Attenborough'n dokumenteista on lähetetty Ylen kanavilla Avara luonto -nimikkeen alla.

Kirjoja

muokkaa

Äänitallenteita

muokkaa
  • Tarka the Otter (1978), Henry Williamson, lukijana David Attenborough

Kunnianosoituksia

muokkaa

Attenborough aateloitiin vuonna 1985. Hän on uransa aikana saanut lukuisia muitakin kunnianosoituksia.[3] Hän on voittanut uransa aikana muun muassa kahdeksan Baftaa ja kolme Primetime Emmyä sekä Peabody-palkinon ja Daytimen Emmyn. Hän oli 2024 Daytime Emmyjen historian vanhin voittaja, kun hänelle annettiin palkinto Orankien salaisesta elämästä.[2] Hän on jäsen the Royal Society of Arts, Manufacturers and Commerce'ssa[15] ja Royal Societyssä (1983–1985).

Asteroidi 20403 Attenborough on nimetty hänen mukaansa.[16]

Lähteet

muokkaa
  1. 1 2 3 4 Who is Sir David Attenborough? BBC Wildlife Magazine. 8.8.2022. Viitattu 27.12.2022. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Petruzzello, Melissa: David Attenborough Encyclopedia Britannica. 6.5.2026. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 Sir David Attenborough, OM, CH, CVO, CBE, FRS WWF. Viitattu 27.12.2022.
  4. 1 2 Knickelbine, Scott: David Attenborough 8.5.1980. Freedom From Religion Foundation. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Dr Robert Attenborough Department of Archaeology. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Thorpe, Vanessa: 'There might be a God', says Sir David Attenborough The Guardian. 29.1.2012. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Latest news and today's top stories Yahoo News UK. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  8. ↑ Legendaarinen David Attenborough täyttää 100 vuotta: Hänen äänensä on käsite Yle Kulttuuri ja Asia. 8.5.2026. Viitattu 8.5.2026.
  9. ↑ No. 46310 (s. 6799) The London Gazette. 1974. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  10. ↑ No. 52563 (s. 4) The London Gazette. 1991. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  11. ↑ No. 54255 (s. 5) The London Gazette. 1995. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  12. ↑ No. 57645 (s. 6631) The London Gazette. 2005. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  13. ↑ No. 63135 (s. B3) The London Gazette. 2020. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)
  14. ↑ Attenborough Sir David Frederick 2023. Palazzo del Quirinale. Viitattu 8.5.2026. (italiaksi)
  15. ↑ What is RSA Fellowship? The RSA. Viitattu 2.5.2023. (englanniksi)
  16. ↑ (20403) Attenborough = 1998 OW11 minorplanetcenter.net. Viitattu 8.5.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=David_Attenborough&oldid=23990229”