ZÜRICH.
Isät vastaan pojat.
Suomen ja Iso-Britannian ottelun voittajaa ei tarvinnut paljoa ennakkoon pohtia. Oikeastaan kyse oli vain siitä, miten paljon Leijonilta löytyy halua ja intohimoa viimeistellä.
Iso-Britannian puolustus oli nimittäin suurissa ongelmissa. Täysin väärissä kisoissa pelaavien puolustajien ilta oli totaalista selviytymistaistelua. Briteillä on muutamia hyviä hyökkääjiä, mutta siihen se oikeastaan jää.
Leijonat olisi voinut halutessaan karata todella rumaankin voittoon, mutta Suomi tyytyi hakemaan kauniita maaleja. Muun muassa Aleksander Barkov laukoi hienon kuvion päätteeksi sivuverkkoon ja kisojen avausmaali jäi vielä saamatta.
Barkovin uusittu ykkösketju oli kuitenkin Leijonien kiinnostavinta antia 4–0-voitossa perjantai-iltana.
Vasta 20-vuotias huippuvireinen Konsta Helenius asetettiin heti Barkovin ja Mikael Granlundin vierelle. Helenius tuli näyttävästi sisään, sillä hän syötti heti ensimmäisessä vaihdossaan Ville Heinolan 1–0-osuman.
Vaikka vastustajana oli vain Iso-Britannia, ykkösketju näytti muutenkin potentiaaliselta Leijonien superketjulta. Erityisesti Helenius toi ketjuun jotain, missä Jesse Puljujärvi ja Lenni Hämeenaho eivät ole niin hyviä: sähäkkää luistelua.
Helenius irtosi vastustajilta terävillä potkuillaan, karvasi kiekkoa ahnaasti omilleen ja pelasi hyvin yhteen Barkovin ja Granlundin kanssa. Brittipuolustuksella oli kiire moneenkin otteeseen.
Ketjussa on paljon potentiaalia myös huippumaita vastaan.
Kapteeni Barkov tuo kolminkertaisena NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä ketjuun maailman parasta kahden suunnan peliä. Nerokas Barkov saa ketjukaverinsa näyttämään vielä paremmilta.
Granlund on niin ikään huippuälykäs pelaaja ja taitava syöttelijä, joka myös repii ja raastaa suurella leijonasydämellä. Yhdessä Barkovin kanssa he voivat mahdollistaa Heleniukselle yhä enemmän vapauksia hyökkäyspäähän.
Toisaalta kolmikosta jokainen myös pystyy puolustamaan niin sanotusti sentterin tontilla pelin kääntyessä. Se mahdollistaa ketjulle tietynlaista pelipaikattomuutta ja erilaisia variaatioita hyökkäyspäätyyn.
Jo perjantaina näkyi, miten kolmikosta jokainen pelasi katse ylhäällä ja löysi toisensa erinomaisesti. Peli meni jopa ylisyöttelyn puolelle ja mieleen hiipikin, miten selostajalegenda Antero Mertaranta jo puhuisi ”naatiskelusta”.
Tällainen nauttiminen on vastustaja huomioiden ymmärrettävää ja inhimillistä. Ei ole mitään järkeä puristaa pitkässä alkulohkossa jokaista vastustajaa vastaan kaikkea kentälle.
Nämä pelaajat ovat myös sellaisia ammattilaisia, jotka pystyvät ruuvaamaan pelaamistaan sormia napauttamalla. Kun vaaditaan vakavoitumista, peli myös suoraviivaistuu.
Tämä pätee erityisesti kapteeni Aleksander Barkoviin. Vaikka mainitsinkin, ettei Barkov ole vielä onnistunut maalinteossa, hänen kohdallaan ei pidä tuijotella pistepörssiä. Se ei kapteenia kiinnosta. Maailman eliittisentteri innostuu vasta, kun isommat maat tulevat vastaan.
Nyt Barkov valmistaa itseään pitkän pelaamattoman ajanjakson päätteeksi rauhassa. Tämä prosessi tähtää vain ja ainoastaan siihen, että hän on tikissä ensimmäisestä pudotuspeliottelusta alkaen.
Niin tekee myös Leijonat, jonka peli on hyvin uomissaan. Ensimmäinen todellinen testi odottaa kuitenkin vasta ensi viikon tiistaina lohkon päätöskamppailussa Sveitsiä vastaan.