komplementti
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa
- täydennys, lisäys
- (logiikka) vastakohta, kaikki se mikä ei kuulu johonkin joukkoon
- (kielitiede) määrite
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkompleˌment̪ːi/, [ˈkʷo̞mple̞ˌme̞n̪t̪ːi]
- tavutus: komp‧le‧ment‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | komplementti | komplementit |
| genetiivi | komplementin | komplementtien (komplementtein) |
| partitiivi | komplementtia | komplementteja |
| akkusatiivi | komplementti; komplementin |
komplementit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | komplementissa | komplementeissa |
| elatiivi | komplementista | komplementeista |
| illatiivi | komplementtiin | komplementteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | komplementilla | komplementeilla |
| ablatiivi | komplementilta | komplementeilta |
| allatiivi | komplementille | komplementeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | komplementtina | komplementteina |
| translatiivi | komplementiksi | komplementeiksi |
| abessiivi | komplementitta | komplementeitta |
| instruktiivi | – | komplementein |
| komitatiivi | – | komplementteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | komplementi- | |
| vahva vartalo | komplementti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. täydennys, lisäys
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- komplementti Kielitoimiston sanakirjassa
- komplementti Tieteen termipankissa