Marja Packalén

suomalainen näyttelijä

Marja Unelma Packalén (s. 2. marraskuuta 1948 Helsinki) on suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli KOM-teatterissa 1981–2012 ja on vieraillut sen jälkeen muun muassa Tampereella ja Joensuussa. 1970-luvun alussa hän oli mukana perustamassa tamperelaista Ahaa-teatteria ja työskenteli sitten Turun kaupunginteatterissa Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan vuosina ja 1980-luvun taitteessa Helsingin Kirjannäyttämöllä.[1][2][3][4][5]

Marja Packalén
Henkilötiedot
Syntynyt2. marraskuuta 1948 (ikä 77)
Helsinki
Näyttelijä
Aktiivisena 1969–
Merkittävät roolit Tuu-tikki,
Aliisa
(Muumilaakson tarinoita
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Packalénille myönnettiin vuoden 2019 Ida Aalberg -palkinto. Perusteluissaan palkintoraati luonnehti häntä valovoimaiseksi ja analyyttiseksi teatterinäyttelijäksi ja häpeämättömäksi heittäytyjäksi.[6][7] Tuohon aikaan Packalén ja Pirkko Saisio esittivät KOM-teatterissa yhdessä ohjaaja Heini Junkkaalan kanssa käsikirjoittamaansa, molempien teatteriurasta kertovaa näytelmää Valehtelijan peruukki, joka oli jatkoa heidän samankaltaiselle kiertueproduktiolleen Odotus kymmentä vuotta aiemmin[8][9].

Packalén on näytellyt myös monissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja kuunnelmissa sekä toiminut ääninäyttelijänä muun muassa Muumilaakson tarinoita -piirrossarjassa. Hänet palkittiin parhaan naissivuosan Jussilla roolistaan elokuvassa 70 on vain numero vuonna 2022[10].

Yksityiselämä

muokkaa

Packalénin varttui Helsingin Malmilla. Isoisä oli leipuri, isä sekatyömies. Äiti oli kotona ja myöhemmin siivoojana ja vahtimestarina Helsingin yliopistolla. Tytär sai ensituntuman näyttelemiseen koulun esityksissä ja nuorten teatterikurssilla Tuusulassa. Ylioppilaaksi tultuaan 1968 hän pääsi Teatterikouluun, vaikka vanhemmat eivät ajatuksesta pitäneet.[11][2]

Eläkeiässä Packalén kouluttautui suntioksi Laajasalon opistossa, teki työharjoittelun Kustavissa ja työskenteli jonkin aikaa Malmin hautausmaalla.[2][12]

Packalén on ollut naimisissa Matti Ijäksen kanssa[13]. Hänellä on kolme aikuista lasta, kaksi tytärtä ja poika. Vuosituhannen vaihteessa hänellä todettiin imusolmukesyöpä, joka saatiin paranemaan.[3]

Filmografia

muokkaa

Elokuvat

muokkaa
Vuosi Elokuva / TV-elokuva / Lyhytelokuva Rooli
1969Kesyttömät veljeksetsuuren firman keskusneiti
1970AnnaHelena, Annan kotiapulainen
1971Kujanjuoksujengiläinen
Niilon oppivuodetfasistipomon tyttöystävä
1972Robin HoodMaria Neito
Hellyysalaston yövieras
1975Ystävyysottelu
1976Seitsemän veljestäHämeen tyttö
Iso viulu – kaks' sataaHanna
1978Man måste ju leva...Marja
1982Kuoleman hellä kosketusvaimo
1985Viimeiset rotannahatvalkopukuisen miehen ex–vaimo
1988Yksinäinen paikkaPirjo Halvanne
Arieltuomari
1990Tulitikkutehtaan tyttölääkäri
1992MestariLiisa Tyrni
Pilkkuja ja pikkuhousujaKaarina
1991Voi hyvin, toivoo SaaraMaria[14]
1997Neitoperhorikospoliisi
1998Ensi tiistaina Brahmsiasihteeri
1999Rikos & Rakkaustv-toimittaja Rauha Massi
Itsenäisyyden ilta
2000Taivas tielläHelmi
2001JokiRaili
2002EteenpäinSisko Lindholm
2003NousukausiKatrin äiti
Seurojentalon tango
2005Eläville ja kuolleilleopettaja
2006Laitakaupungin valotkeittiöpäällikkö
2009Maata meren allaKati
KuulusteluMirjam Aalto
2013Tumman veden päällämummo
2016Äkkilähtömummo
2020Muistojeni kahvilakerjäläisnainen
202170 on vain numeroMirre
2024Prinsessa PikkiriikkiJenssenin täti
2024Räkä ja Roiskismummi[4]

Televisiosarjat

muokkaa
Vuosi Televisiosarja Rooli
1970Sirkus Pasila
1979Teatterituokiolastattu nainen
1982Rauta-aika
1988Poliisijuttusiivooja
1997Vuoroin vieraissaAnneli
2002Isänmaan toivottuomari
2005Tahdon asiaSirkka Rouhiala
2007Kultainen noutaja
SydänjääEeva Kultalahti
2008Lemmenleikitpäätoimittaja
YlikävelyMeeri Haimila
2010Make Up
2012KotikatuPirjo Heliö
2014Klikkaa muaOpettaja
BrändäritKrissen äiti
2018, 2020, 2023OnnelaTaimi Mäkinen
2018–2020Sunnuntailounassosiaalivirkailija
2019Robaraivoava nainen
NyrkkiAlli Paasikivi
2022KämppiksetKristiina
2024RobaLilli
2025Queen of Fucking EverythingLindan äiti

Dubbaukset

muokkaa
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

muokkaa
  1. tekijähaku Packalén Marja ilona.tinfo.fi. Viitattu 19.12.2024.
  2. 1 2 3 Martikainen, Linda: Näyttelijä opiskeli suntioksi eläkkeelle jäätyään. Seura, 26.2.2024. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  3. 1 2 Ypyä, Reija: Näyttelijä Marja Packalén: ”Lapset ovat elämässäni tärkeintä”. ET-lehti, 26.10.2018. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  4. 1 2 Erikoishaastattelussa Hugo Komaro ja Marja Packalén, aiheena elokuva Räkä ja Roiskis, video 15 min, MTV 17.1.2024. Viitattu 19.12.2024.
  5. Teatterin korttipakka sekoittuu. Helsingin Sanomat, 1.2.1981, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  6. Aromaa, Jonni: Rakastettu näyttelijä palkittiin Yle. 18.11.2019. Viitattu 19.12.2024.
  7. ”Hänestä huokuu lämpö ja uteliaisuus ihmistä ja elämää kohtaan” – Näyttelijä Marja Packalén sai 15 000 euron taidepalkinnon Helsingin Sanomat. 18.11.2019. Viitattu 18.11.2019.
  8. Odotuksen tekijöiltä: Va­leh­te­li­jan peruukki kom-teatteri.fi. 2019. Viitattu 19.12.2024.
  9. Paju, Anna: 60-vuotias nainen katsoo kohti maailmaa. Kansan Uutiset, 18.9.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  10. Haili, Aino: Tässä ovat kaikki vuoden 2022 Jussi-gaalan voittajat mtvuutiset.fi. 6.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  11. Jokinen, Osmo: Suomea sadan vuoden verran Packalénien perspektiivistä. Helsingin Sanomat, 9.11.1977, s. 43. Näköislehti (maksullinen).
  12. Vuorensola, Annika: Marja Packalén: "Kahden vuoden päästä voin alkaa vedellä kuubalaisia sikareita". Apu, 17.1.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024.
  13. Laari, Susanna: Ohjaaja Matti Ijäs ja näyttelijä Milka Ahlroth: "Hyvän avioliiton edellytys on yksinolo". Me Naiset, 14.11.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.12.2024. Arkistoitu.
  14. Kajava, Jukka: Saara antaa naiskatsojille kipinän. Helsingin Sanomat, 14.6.1992, s. 79. Näköislehti (maksullinen).

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.