John Bonham
John Henry Bonham "Bonzo" (31. toukokuuta 1948 Redditch, Worcestershire, Yhdistynyt kuningaskunta – 25. syyskuuta 1980 Clewer, Windsor, Berkshire, Yhdistynyt kuningaskunta) oli brittiläisen rockyhtye Led Zeppelinin rumpali. Bonham on rockhistorian kuuluisimpia ja arvostetuimpia rumpaleita ja kuuluisa raskaskätisestä soitostaan.[1]
| John Bonham | |
|---|---|
 John Bonham Led Zeppelinin kanssa Madison Square Garden, New York vuonna 1973. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. toukokuuta 1948 |
| Kuollut | 25. syyskuuta 1980 (32 vuotta) |
| Ammatti | puuseppä/kirvesmies, muusikko |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | "Bonzo" |
| Aktiivisena | 1962–1980 |
| Tyylilajit | hard rock heavy metal folkrock blues rock |
| Soittimet | rummut, lyömäsoittimet |
| Yhtyeet | Led Zeppelin, Band of Joy |
| Levy-yhtiöt | Atlantic, Swan Song |
| Aiheesta muualla | |
| www.ledzeppelin.com | |
 Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lapsuus ja nuoruus
muokkaaJohn Henry Bonham syntyi vuonna 1948 Redditchissä Worcestershiressä ja aloitti rumpujen soiton 5-vuotiaana, sai pikkurummun eli virvelin 10-vuotiaana ja kokonaisen rumpusetin 15-vuotiaana.[2] Bonham varttui pääasiassa Birminghamissa, Englannissa, ja lopetti koulun teini-ikäisenä.[1]
Johnin vanhempien mukaan pojan intohimo rumpujen soittoon oli ilmeistä jo viisivuotiaana. Hän muutti kodin esineitä lyömäsoittimiksi, joita hän paukutti. Näitä olivat kylpysuolapurkit, kattilat ja pannut sekä pyöreä kahvipurkki, jota hän löi veitsillä ja haarukoilla rumpukapuloiden korvikkeena, jolloin syntyi pikkurumpua muistuttava ääni. Kymmenen vuoden iässä Joan osti hänelle ensimmäisen oikean rumpuinstrumentin: pikkurummun eli virvelin. Vaikka rumpusetin ostaminen teini-ikäiselle voi olla hälyttävä päätös kenelle tahansa vanhemmalle, Johnin vanhemmat tiesivät, että heidän pienellä pojallaan oli todellinen intohimo oppia soittamaan tätä soitinta. John sai ensimmäisen kokonaisen rumpusettinsä heiltä 15-vuotiaana. John muisteli myöhemmin: "Se oli melkein esihistoriallista ... Suurin osa siitä oli ruostetta."[2]
Hänen syntymänsä oli vaiherikas tapahtuma, synnytys kesti 26 tuntia, jonka jälkeen lapsen sydän pysähtyi. Lääkäri oli poistunut osastolta, joten päivystävä sairaanhoitaja kutsui paikalle toisen lääkärin, joka onnistui elvyttämään lapsen. Sairaanhoitaja sanoi myöhemmin, että oli "ihme", että vauva selvisi hengissä.[2]
John oli vanhin Joan Isobel Sargentin ja John Henry Bonhamin kolmesta lapsesta. Johnilla oli nuorempi veli Michael ja nuorempi sisar oli Debbie Bonham. Debbiestä tuli myöhemmin menestynyt laulaja, jonka albumi "For You and the Moon" nousi Ison-Britannian NME-listan viiden parhaan joukkoon.[2]
Bonhamin perhe asui pienessä talossa Redditchin laitamilla Hunt Endissä. Johnilla, hänen isällään ja isoisällään oli kaikki sama nimi: John Henry Bonham, mutta "Bonzon" isä tunnettiin nimellä Jack. Jack oli puuseppä, joka auttoi isänsä perustaman perheyrityksen, rakennusliike JH Bonham & Sonin pyörittämisessä. Johnin äiti Joan piti paikallista lehtikioskia. Näiden kahden tulonlähteen ansiosta John ja nuorempi veli Michael saattoivat käydä Wilton Housen yksityiskoulua. Sen jälkeen John siirtyi 11-vuotiaana Lodge Farm Countyn oppikouluun vuoksiksi 1960–1964. Hän sai rehtorilta todistuksen, jossa todettiin: "Hänestä tulee joko roskakuski tai miljonääri." John lopetti koulunkäynnin 16-vuotiaana ja alkoi työskennellä isänsä palveluksessa kirvesmiehen/puusepän oppipoikana ja soitti vapaa-ajallaan rumpuja paikallisissa bändeissä.[2]
Yksityiselämä
muokkaaJohn Bonham meni vuonna 1966 naimisiin Pat Phillipsin kanssa, jonka oli tavannut 16-vuotiaana vuonna 1965.[2] Pariskunnalle syntyi kaksi lasta: rumpali ja muusikko Jason Bonham (s. 1966) ja laulaja, lauluntekijä Zoe Bonham (s. 1975).[1][2] Heti yhteen muutettuaan nuoripari asui Johnin isän omistamassa asuntovaunussa ja muutti sittemmin kerrostaloasuntoon, jossa he asuivat aina vuoteen 1969 asti, jolloin Led Zeppelinin ensimmäinen albumi oli jo julkaistu.[2]
John ja Pat lapsineen asuivat sen jälkeen Old Hyde Farm nimisessä maalaistalossa Worcestershiressä. Bonhamin taloudellinen menestys antoi hänelle mahdollisuuden antautua elinikäiselle intohimolleen vintage-autoihin ja -moottoripyöriin. Vuoden 1970 loppuun mennessä hän oli kerännyt 21 vintage-autoa, joita hän säilytti Old Hyde Farmilla. Jotkut näistä autoista esiintyvät Bonhamin unikohtauksissa Led Zeppelin -elokuvassa "The Song Remains The Same", joka sai ensi-iltansa vuonna 1976. Hän omisti myös läheisessä Shenstonen kylässä sijaitsevan "The Plough" -pubin, jonka hän aikoi remontoida voidakseen ajaa autoillaan ja moottoripyörillään suoraan baaritiskin taakse.[2]
Ura ennen Led Zeppeliniä
muokkaa
Hän soitti useissa paikallisissa yhtyeissä sekä koulussa että koulun jälkeen. Bonham oli enimmäkseen itseoppinut rumpali, johon vaikuttivat Max Roach, Gene Krupa ja Buddy Rich.[2]
Bonham teki töitä rakennustyömailla ja sen ohella soitti nuoruudessaan useissa Keski-Englannissa vaikuttaneissa yhtyeissä. Näitä olivat ainakin Terry Webb and the Spiders, A Way of Life, The Crawling King Snakes, The Nicky James Movement ja Steve Brett and the Mavericks.
Hän vaihtoi herkästi bändistä toiseen, aina kun sai paremman tarjouksen. Bonham alkoi saada mainetta taitavana ja kysyttynä, mutta liian äänekkäästi ja voimallisesti soittavana rumpalina, jonka rumpujen kalvot säännöllisesti rikkoutuivat.[2]
The Crawling King Snakes -yhtyeessä Bonham tutustui laulaja Robert Plantiin. Plant kutsui Bonhamin Band of Joy -yhtyeeseensä, joka äänitti vuoden 1968 alussa Regent Sound -studioilla demon.[1]
.jpg)
Band of Joy kuitenkin hajosi, ja Bonham liittyi Tim Rosen lähinnä tanssimusiikkia soittaneeseen yhtyeeseen. Rumpalin maineen kiiriessä ympäri Britannian häntä kosiskelivat yhtyeisiinsä niin Chris Farlowe kuin Joe Cockerkin. Vanha ystävä Plant sai kuitenkin vakuutettua Bonhamin siitä, että kitaristi Jimmy Pagen hajonneen The Yardbirdsin tilalle kasaama The New Yardbirds tulisi olemaan menestys.
Vuoteen 1967 mennessä John oli kiertänyt ympäri Iso-Britanniaa amerikkalaisen folk-laulaja Tim Rosen kanssa ja ansaitsi huomattavan hyvin, ja hänen kykyjään kohtaan osoitettiin paljon kiinnostusta. Jimmy Page ja manageri Peter Grant menivät tutustumaan Johnin rumpujensoittoon omin silmin Tim Rosen konsertissa, joka pidettiin klubilla Hampsteadissa Pohjois-Lontoossa heinäkuussa 1968. Jimmy oli vaikuttunut ja kutsui Johnin liittymään bändiin. Samoihin aikoihin John oli kuitenkin saanut myös muita houkuttelevia tarjouksia arvostetuilta artisteilta, kuten Joe Cockerilta ja Chris Farlowelta, jotka olivat asemassa tarjotakseen Johnille taloudellisesti tuottoisampia tulevaisuudennäkymiä. Plant ja Grant pommittivat Bonhamia suostuttelusanomilla (kahdeksan Plantilta ja neljäkymmentä Grantilta), jotka lähetettiin Johnille hänen suosikkipubiinsa, 'Three Men in a Boat' Walsalliin. Bonham päätti lopulta hyväksyä Grantin tarjouksen ja liittyi bändiin syyskuun alussa 1968. Bonham sanoi: "Päätin, että pidin heidän musiikistaan enemmän kuin Cockerin tai Farlowen musiikista."[2]
Led Zeppelinissä
muokkaa
Bonham ja Plant liittyivät Pagen yhtyeeseen vuonna 1968. Kokoonpanon nimeksi vakiintui lopulta Led Zeppelin. Yhtye saavutti menestystä erityisesti Yhdysvalloissa heti 1960-luvun lopusta alkaen. Yleisesti katsotaan, että Bonhamin rumputyöskentely oli ratkaisevan tärkeä osa Led Zeppelinin persoonallista soundia.
Bonhamin aggressiivinen rumpujen soitto loi rytmisen pohjan yhtyeen musiikille ja vaikutti suuresti yhtyeen menestykseen, joka saavutti kansainvälisen maineen "acid rockin" pioneereina.[1]
1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa yhtye teki useita menestyksekkäitä kiertueita Euroopassa ja Yhdysvalloissa. [1]
Soittotaitoaan Bonham pääsi esittelemään varsinkin instrumentaalikappaleessa ”Moby Dick”, jonka rumpusoolo saattoi 1970-luvun konserteissa venyä lähes kolmeenkymmeneen minuuttiin. Bonham soitti osan kappaleesta ilman rumpukapuloita takoen rumpukalvoja käsillään.
Bonham on mainittu useiden Led Zeppelinin kappaleiden tekijätiedoissa. Hän vaikutti merkittävästi muun muassa ”Rock And Rollin”, ”Whole Lotta Loven” ja ”Kashmirin” syntyyn. Led Zeppelin III -albumin ”Out On The Tilesin” riffi on Bonhamin käsialaa.
Bonhamia on kuvattu selvänä mukavaksi ihmiseksi, mutta hän käytti paljon alkoholia Led Zeppelinin kiertueiden aikana, ja juovuksissa hänestä tuli väkivaltainen ja vaarallinen. Vuonna 1977 yhtyettä haastattelevia toimittajia jopa kehotettiin välttämään katsekontaktia Bonhamin kanssa oman turvallisuutensa vuoksi. Kiertueilla Bonhamilla oli tapana juopottelun lisäksi käyttää myös huumeita kuten kokaiinia ja heroiinia.[3][4]
Led Zeppelin esiintyi harvoin julkisuudessa vuoden 1977 jälkeen, mutta yhtye kiersi Eurooppaa vähän ennen Bonhamin tapaturmaista kuolemaa, joka johtui liiallisesta alkoholinkäytöstä.[1]
Kuolema
muokkaa
John Bonham kuoli 32-vuotiaana tukehtumalla oksennukseensa 25. syyskuuta 1980 bändikaveri Jimmy Pagen kotona Windsorissa, jossa valmisteltiin seuraavaa kiertuetta. Ennen kuolemaansa Bonham oli juonut edellisenä päivänä 40 annosta vodkaa kahdentoista tunnin aikana ennen puoltayötä ja sammunut sohvalle, jolloin assistentti oli laittanut hänen vuoteesen nukkumaan kyljelleen, tyynyillä tuettuna.[5][2] Bändikaveri John Paul Jones ja roadmanager Benje LeFevre löysivät hänet seuraavana aamuna kuolleena.[2] Led Zeppelin lopetti toimintansa välittömästi tämän jälkeen.[1]
Bändikaveri Robert Plant kuvailee Johnin mielentilaa heidän ajaessaan viimeisiin yhteisiin harjoituksiinsa: ”Elämänsä viimeisenä päivänä, kun ajoimme bänditreeneihin, hän ei ollut kovin onnellinen. Hän sanoi: "Minulla on ollut rumpujen soiton kanssa vaikeuksia. Kaikki soittavat paremmin kuin minä." Ajoimme autolla, ja hän veti aurinkolipan pois ja heitti sen ulos ikkunasta puhuessaan. Hän sanoi: "Tiedätkös mitä, kun mennään treeneihin, sinä soitat rumpuja ja minä laulan." Ja ne olivat viimeiset bänditreenimme.”[2]
.jpg)
Perintö
muokkaaJohn Bonham vaikutti moniin muihin rumpaleihin ja muusikoihin, ja Rolling Stone -lehti nimesi hänet kaikkien aikojen parhaaksi rumpaliksi vuonna 2016.[1]
Poika Jason Bonham on soittanut Led Zeppelinin riveissä rumpuja muun muassa vuoden 2007 paluukonsertissa.[1]
Lähteet
muokkaa- Davis, Stephen: Jumalten vasara. Saaga Led Zeppelinistä. Helsinki: Johnny Kniga, 2005. ISBN 951-0-30935-4
Viitteet
muokkaa- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 John Bonham - British musician 17.4.2026. Encyclopædia Britannica.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 John Bonham Biography - JohnBonham.co.uk johnbonham.co.uk. Viitattu 3.5.2026.
- ↑ Getlen, Larry: Stairway to hell New York Post. 9.12.2012. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Led Zeppelin: There was a whole lotta love on tour Independent. 7.12.2007. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Davis 2005, s. 351.
Aiheesta muualla
muokkaa