elin

See also: Elin, Elín, and elin-

Cornish

Etymology

From Old Cornish elin, from Proto-Brythonic *ölin, from Proto-Celtic *olīnā (“elbow; angle”), from Proto-Indo-European *Heh₃l- (“to bend”). Cognate with Welsh elin, Breton ilin, Scottish Gaelic uileann, Irish uillinn; non-Celtic cognates include Latin ulna, Ancient Greek ὠλένη (ōlénē).

Pronunciation

• (Revived Middle Cornish) IPA^(key): [ˈɛlɪn]

Noun

elin m (dual dewelin, plural elinyow)

1. elbow
2. (geometry) angle

Derived terms

• elin a'n aghel (“hade”)
• elin pedrek (“right angle”)
• lymmelin (“acute angle”)
• soghelin (“obtuse angle”)

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈelin/, [ˈe̞lin]
• Rhymes: -elin
• Syllabification^(key): e‧lin
• Hyphenation^(key): elin

Etymology 1

elää (“to live”) +‎ -in (instrumental suffix). Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus in 1853.

Noun

elin

1. organ (larger part of an organism, composed of tissues that perform similar functions)
   1. (euphemistic) penis

      Synonyms: see siitin

2. body (organisation, company or other authoritative group, such as a governmental body)

   Synonym: toimielin

3. ellipsis of kone-elin

Declension

Inflection of elin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		elin	elimet
genitive		elimen	elimien elinten
partitive		elintä	elimiä
illative		elimeen	elimiin
		singular	plural
nominative		elin	elimet
accusative	nom.	elin	elimet
	gen.	elimen
genitive		elimen	elimien elinten
partitive		elintä	elimiä
inessive		elimessä	elimissä
elative		elimestä	elimistä
illative		elimeen	elimiin
adessive		elimellä	elimillä
ablative		elimeltä	elimiltä
allative		elimelle	elimille
essive		elimenä	eliminä
translative		elimeksi	elimiksi
abessive		elimettä	elimittä
instructive		—	elimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of elin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative elimeni elimeni accusative nom. elimeni elimeni gen. elimeni genitive elimeni elimieni elinteni partitive elintäni elimiäni inessive elimessäni elimissäni elative elimestäni elimistäni illative elimeeni elimiini adessive elimelläni elimilläni ablative elimeltäni elimiltäni allative elimelleni elimilleni essive elimenäni eliminäni translative elimekseni elimikseni abessive elimettäni elimittäni instructive — — comitative — elimineni second-person singular possessor singular plural nominative elimesi elimesi accusative nom. elimesi elimesi gen. elimesi genitive elimesi elimiesi elintesi partitive elintäsi elimiäsi inessive elimessäsi elimissäsi elative elimestäsi elimistäsi illative elimeesi elimiisi adessive elimelläsi elimilläsi ablative elimeltäsi elimiltäsi allative elimellesi elimillesi essive elimenäsi eliminäsi translative elimeksesi elimiksesi abessive elimettäsi elimittäsi instructive — — comitative — eliminesi first-person plural possessor singular plural nominative elimemme elimemme accusative nom. elimemme elimemme gen. elimemme genitive elimemme elimiemme elintemme partitive elintämme elimiämme inessive elimessämme elimissämme elative elimestämme elimistämme illative elimeemme elimiimme adessive elimellämme elimillämme ablative elimeltämme elimiltämme allative elimellemme elimillemme essive elimenämme eliminämme translative elimeksemme elimiksemme abessive elimettämme elimittämme instructive — — comitative — eliminemme second-person plural possessor singular plural nominative elimenne elimenne accusative nom. elimenne elimenne gen. elimenne genitive elimenne elimienne elintenne partitive elintänne elimiänne inessive elimessänne elimissänne elative elimestänne elimistänne illative elimeenne elimiinne adessive elimellänne elimillänne ablative elimeltänne elimiltänne allative elimellenne elimillenne essive elimenänne eliminänne translative elimeksenne elimiksenne abessive elimettänne elimittänne instructive — — comitative — eliminenne third-person possessor singular plural nominative elimensä elimensä accusative nom. elimensä elimensä gen. elimensä genitive elimensä elimiensä elintensä partitive elintään elintänsä elimiään elimiänsä inessive elimessään elimessänsä elimissään elimissänsä elative elimestään elimestänsä elimistään elimistänsä illative elimeensä elimiinsä adessive elimellään elimellänsä elimillään elimillänsä ablative elimeltään elimeltänsä elimiltään elimiltänsä allative elimelleen elimellensä elimilleen elimillensä essive elimenään elimenänsä eliminään eliminänsä translative elimekseen elimeksensä elimikseen elimiksensä abessive elimettään elimettänsä elimittään elimittänsä instructive — — comitative — elimineen eliminensä

Derived terms

• elimellinen
• elimetön
• elimistö

compounds

• aistinelin
• edustuselin
• elimenluovuttaja
• elimenluovutus
• elimensiirto
• elinkauppa
• elinkierto
• elinluovuttaja
• elinluovutus
• elinmuutos
• elinpankki
• elinsiirre
• elinsiirto
• elintenluovuttaja
• elintenluovutus
• elintensiirto
• elintestamentti
• elintoiminto
• erityselin
• hajuelin
• hallintoelin
• hengityselin
• johtoelin
• kierteiselin
• kiipimäelin
• kone-elin
• koneenelin
• kuoppaelin
• kuuloelin
• kyynelelin
• lainsäädäntäelin
• lainsäädäntöelin
• leviämiselin
• liikuntaelin
• lisääntymiselin
• monielinhäiriö
• monielinvaurio
• näköelin
• paikalliselin
• paritteluelin
• puhe-elin
• puolue-elin
• pääte-elin
• päätäntäelin
• rintaelin
• ruoansulatuselin
• siirtoelin
• sisäelin
• soluelin
• sovituselin
• standardointielin
• sukuelin
• sukupuolielin
• symmetrointielin
• synnytinelimet
• sähköelin
• tarttumaelin
• tasapainoelin
• tekoelin
• tiedusteluelin
• toimeenpanoelin
• toimielin
• tukielin
• tulenjohtoelin
• tuntoelin
• urheiluelin
• valmisteluelin
• valoelin
• valtioelin
• valvontaelin
• varastoelin
• vatsaelin
• verenkiertoelin
• virtsaelin
• vitaalielin
• vomeronasaalielin
• yhdyselin
• yhteiselin
• yhteistyöelin
• äänielin
• ääntöelin

See also

• elin- (combining form of elää (“to live”))

Further reading

• “elin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 1 July 2023

Etymology 2

Verb

elin

1. first-person singular past indicative of elää

Anagrams

• lein, neli, neli-

Romanian

Adjective

elin m or n (feminine singular elină, masculine plural elini, feminine/neuter plural eline)

1. alternative form of elen

Declension

Declension of elin

		singular			plural
		masculine	neuter	feminine	masculine	neuter	feminine
nominative- accusative	indefinite	elin		elină	elini	eline
	definite	elinul		elina	elinii	elinele
genitive- dative	indefinite	elin		eline	elini	eline
	definite	elinului		elinei	elinilor	elinelor

Turkish

Noun

elin

1. inflection of el:
   1. genitive singular
   2. second-person singular possessive singular

Welsh

Etymology

From Middle Welsh elin, from Old Welsh elin, Proto-Brythonic *ölin, from Proto-Celtic *olīnā (“elbow; angle”), from Proto-Indo-European *Heh₃l- (“to bend”).

Cognates

Cognate with Cornish elin, Breton ilin, Scottish Gaelic uileann, Irish uillinn; non-Celtic cognates include Old English eln(bōga), Latin ulna, Ancient Greek ὠλένη (ōlénē).

Pronunciation

• (North Wales) IPA^(key): /ˈɛlɪn/
• (South Wales) IPA^(key): /ˈeːlɪn/, /ˈɛlɪn/

Noun

elin f (plural elinoedd or elinau)

1. (anatomy) elbow

   Synonym: penelin

2. (anatomy) forearm

   Synonym: rhagfraich

3. angle, bend

Derived terms

• penelin (“elbow”)

Mutation

Mutated forms of elin

radical	soft	nasal	h-prothesis
elin	unchanged	unchanged	helin

Note: Certain mutated forms of some words can never occur in standard Welsh.
All possible mutated forms are displayed for convenience.

References

• R. J. Thomas, G. A. Bevan, P. J. Donovan, A. Hawke, et al., editors (1950–present), “elin”, in Geiriadur Prifysgol Cymru Online (in Welsh), University of Wales Centre for Advanced Welsh & Celtic Studies