Pääministeri Petteri Orpon (kok.) eilinen kannanotto on otettu ilolla vastaan Suomen muslimien keskuudessa, sanoo Suomen muslimifoorumin pääsihteeri Pia Jardi.
Orpo sanoi pitävänsä täysin asiattomana sitä, kuinka Vantaan Pähkinärinteen tulipalon uhreille järjestetystä hautajaistilaisuudesta on keskusteltu julkisuudessa.
Viime viikolla järjestettyjen hautajaisten uutisoinnin yhteydessä nousi esille näkemyksiä ja kommentteja, joita muslimijärjestöt pitävät harhaanjohtavina ja asiattomina.
Yhteensä 19 Suomessa toimivaa muslimijärjestöä ja -yhteisöä julkaisi sunnuntaina kannanoton, jossa vaadittiin pääministeriltä ja opetusministeri Anders Adlercreutzilta (r.) näkyviä toimia islamofobian kitkemiseksi.
Kysyimme Pia Jardilta kuusi kysymystä viime päivien julkisesta keskustelusta, muslimien hautajaiskulttuurista sekä yleisestä keskusteluilmapiiristä Suomessa.
1. Muslimijärjestöt julkaisivat tiukkasanaisen kannanoton, jonka mukaan Vantaan tulipaloa on käytetty välineenä islamofobisen keskustelun lietsomiseen. Miksi tällainen kannanotto haluttiin tehdä?
– Halusimme, että myös muslimit näkisivät, että meitä ei voi kohdella ihan miten tahansa. Että joku nousee puolustamaan muslimiyhteisöjä tässä asiassa.
Siinä ei ole kyse mistään sen ihmeemmistä vaatimuksista, vain ihan yleisestä kunnioituksesta ja uskonnonvapauden toteutumisesta Suomessa.
– Jos mietitään meidän lapsia ja nuoria, he joutuvat tavallaan koko ajan käymään läpi sitä, olemmeko me edes ihmisiä vai jotain olentoja, joilla ei ole mitään oikeuksia. Muslimit ovat valitettavasti vähän jo tottuneet tähän, että me olemme ikään kuin vapaata riistaa, jota voi käsitellä miten vain.
2. Pääministeri Orpo ja opetusministeri Adlercreutz kommentoivat asiaa eilen. Pidättekö ulostuloja riittävänä? Mitä maan ylimpien päättäjien pitäisi vielä tehdä tilanteen eteen?
– Oli tietysti hienoa kuulla, että pääministeri ja opetusministeri sanovat ääneen, että näin ei saa toimia. Se että he huomioivat asian, oli ihan mieltä lämmittävää muslimiyhteisössä.
Se oli hieno ele, mutta sitten toinen asia on tietysti se, että eihän tässä ole esitetty mitään sanktioita näille poliitikoille, jotka ovat lausuneet vähän mitä sattuu.
– Olisi hyvä, että Suomessakin mietittäisiin, mitä voi ääneen sanoa ja mitä ei, missä ne rajat menevät. Vastuullisissa asemissa toimivat ihmiset joutuisivat myös vastuuseen asiattomista puheistaan.
Lisäksi islamofobian tunnistaminen rikosten koventamisperusteena on nykyisin lähes olematonta. Toivoisimme, että rikoksia, jotka ovat islamofobisia, voitaisiin tuomita kovennetuin perustein viharikoksina tai vihapuheena.
– Ehkä kuitenkin kaikkein tärkeintä olisi se, että yhteinen ilmapiiri olisi sellainen, että ei sallittaisi yhden väestöryhmän ruotimista ihan miten sattuu.
3. Julkisuudessa on väitetty, että naiset eivät voi osallistua muslimien hautajaisiin. Miten tämä asia oikeasti menee?
– Se on osin kulttuurisidonnaista eikä ehkä niinkään uskontosidonnaista. Kaikissa kulttuureissa naiset eivät välttämättä osallistu varsinaisiin hautajaisiin, mutta osallistuvat muistotilaisuuksiin. Toisissa kulttuureissa taas osallistutaan myös hautajaisiin.
Ehkä pääsääntöisesti voi sanoa, että itse en ole ollut yksissäkään muslimihautajaisissa, joissa naisia ei olisi ollut mukana.
– Vantaan hautajaisissa naiset ovat saattaneet olla vähän sivummalla tai taka-alalla, mikä on aika luontevaa. Ihan yhtä lailla meidän moskeijassakin, jos miehet rukoilevat, se tapahtuu edessä ja naiset sitten takana.
Hautajaisissa se ei ole ehkä ihan niin järjestyksellistä kuin vaikkapa kristillisissä hautajaisissa. Meillähän on oikeastaan vain hautajaisrukous, hautaan lasku ja sitten tehdään pyyntörukouksia, joita yleensä lukee imaami.
Naiset voivat hyvin olla sivummalla, mutta tähän vaikuttaa myös se, miten paljon paikalla on ihmisiä. Jos väkeä on vähemmän, sitten varmaankin naiset ovat siinä ihan vieressä, ja jos ihmisiä on näin paljon kuin vaikka tässä Vantaan hautajaistilaisuudessa, sitten on varmasti luontevaa toimia näin.
4. Hautajaisiin saapui valtava määrä ihmisiä pitkienkin matkojen takaa. Onko muslimien sureminen jotenkin kollektiivisempaa kuin kristityillä?
– Islamissa hautajaisiin osallistuminen nähdään myös hyveenä. Kun tehdään vainajille pyyntörukouksia, se on samalla hyväksi vainajalle sekä sille henkilölle, joka osallistuu hautajaisiin.
Se on uskonnossamme tavallaan palvonnan teko, että osallistutaan niihin hautajaisiin. On ihan tavallista, että hautajaisiin tullaan pitkienkin matkojen takaa.
5. Julkinen keskustelu Suomen muslimeista tuntuu olevan jotenkin erityisen räjähdysherkkää. Aina tuntuu löytyvän niitä, jotka ymmärtävät tahallaan väärin tai vääntävät asian tukemaan omia tarkoitusperiään. Mitä ajattelet tästä?
– Tässä on tavallaan kaksi tasoa, eli poliittiset päättäjät ja lisäksi heidän seuraajansa, jotka ovat usein näitä netissä kirjoittavia öyhöttäjiä.
Poliitikot tekevät mielestäni tässä ihan pelkästään omaa vaalityötään, he haluavat rasistien ääniä niin paljon kuin mahdollista. Mitä lähempänä vaaleja ollaan, sitä enemmän tämmöistä retoriikkaa ruvetaan käyttämään, vaikka sillä asialla ei olisi varsinaisesti mitään tekemistä vaalien kanssa.
– Sitten ovat nämä seuraajat, jotka tyypillisesti toimivat tuolla netin takana piilossa nimimerkkien suojassa.
6. Millaisia pysyvämpiä haittoja tällainen vastakkainasettelu voi aiheuttaa yhteiskunnalle?
– Me aina yritämme kovasti miettiä ja painottaa, että kyseessä on tietty ryhmä, joka tällaista retoriikkaa käyttää, ei koko yhteiskunta.
Niitä puolustajia ei tunnu kauheasti löytyvän, mikä taas vaikuttaa siihen, että voi tulla tunne, että kuulunko minä tänne ollenkaan. Olenko oikeassa paikassa?
– Sitten jos mietitään etenkin nuoria kouluttautuneita henkilöitä, niin kyllä he lähtevät ehkä mieluummin sitten jonnekin muualle, vaikka johonkin toiseen Euroopan maahan.
Vaikka joka paikassa on rasismia, muualla Euroopassa se on hieman toisenlaista. Täällä tuntuu, että suunnilleen kaikki, mikä liittyy muslimeihin tai islamiin, on jotenkin outoa. Me olemme sitten kaikki sen perusteella epänormaaleja ihmisiä.
– Meidät on ikään kuin dehumanisoitu. Ikään kuin emme olisi ihmisiä, ikään kuin meistä voisi puhua kaikennäköistä ilman, että tarvitsee ajatella, miten se vaikuttaa erityisesti täällä asuviin, täällä syntyneisiin nuoriin ja lapsiin.