Tänä keväänä Venäjän suoratoistopalveluihin iski propagandasarjojen vyöry.
Tarjolla on esimerkiksi sotilaan äidistä kertova draama ja Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n piinaamaksi joutuvan venäläisen selviytymistarina.
Ehkäpä tämä liittyy siihen, että kuluvana vuonna tuli kuluneeksi 80 vuotta maailmansodan päättymisestä, tai venäläisittäin niin sanotun suuren isänmaallisen sodan päättymisestä.
Mutta propagandasarjojen vyöryille on toinenkin selitys.
Venäjällä propaganda on uinut perinteisestä valtion TV:stä nuorten suosimiin suoratoistopalveluihin Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen.
Ja syy saattaa liittyä rahaan.
Kreml tukee vuosittain erilaisia taide- ja mediaprojekteja yli 400 miljoonalla eurolla.
Kremlin verkkosivuilta näkee, että eniten apurahaa saavat uskontoa, isänmaata ja perinteisiä perhearvoja edistävät hankkeet.
Seksuaalisuuteen, päihteisiin, politiikkaan ja jopa mielenterveyteen liittyvien aiheiden käsittely mediassa tai taiteessa on taas käytännössä kielletty.
Venäläiset eivät välttämättä haluaisi katsoa sotasarjoja, mutta Kreml tukee avokätisesti tarinoita, joissa historia ja todellisuus muokataan nykyhallinnolle mieleiseksi.
Yksi tällainen tuotos on Rosly-sarja, jossa käsitellään muun muassa talvisotaa.
Talvisota nyky-Venäjän hallinnon silmin
Toukokuussa ensi-iltansa saanut Rosly kertoo upseeri Ivan Roslyn (1902–1980) elämästä.
Vaikka ensimmäisen jakson tapahtumat sijoittuvat talvisotaan ja vuoteen 1940, kaikki sarjassa viestii siitä, että nyt ollaan Ukrainassa.
Henkilöiden dialogit ovat kuin suoraan Venäjän valtiojohtoisten tv-kanavien politiikkaohjelmista.
Sarja alkaa, kun sotakorkeakoulussa opettava Ivan Rosly asettuu vastustamaan oppilaitoksen tyrannimaista johtoa. Kostoksi sotilasjohto lähettää Roslyn Karjalankannakselle sotimaan suomalaisia vastaa.
Näin venäläisille opetetaan, että eriävät mielipiteet sodasta johtavat väistämättä rangaistukseen.
Kohtaus paljastaa myös sen, mistä Kreml ei mielellään puhu: rintamalle joutuminen on rangaistus.
Talvisotaa käsittelevässä jaksossa tunnustetaan yksiselitteisesti, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen vuonna 1939, mutta itse sota perustellaan välttämättömänä ja oikeutettuna.
Suomalaiset esitetään hirviöinä
Talvisotaa käsittelevässä jaksossa eräs nainen paljastaa Roslylle suomalaisten surmanneen tämän vanhemmat ”huvin vuoksi”.
Klassisten propagandaoppien mukaan tappaminen huvin vuoksi tekee vihollisesta hirviön, joka ei ansaitse sääliä.
Näin tarinassa oikeutetaan Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen.
Talvisodasta kertova jakso hyödyntää Suomen sisällissodan jakoa punaisiin ja valkoisiin juonellisena taustana. Mutta kohtauksen todellinen tarkoitus on luoda vastakkainasettelua kommunistisen Neuvostoliiton ja porvarillisen Suomen välillä, ja näin oikeuttaa kosto.
Myös nyky-Venäjän propaganda luo jatkuvasti vastakkainasettelua ja kostotarinoita, joiden avulla Venäjä oikeuttaa sotatoimiaan Ukrainassa.
Toinen oppikirjamainen esimerkki propagandasta näkyy kohtauksessa, jossa marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin kanssa tsaarin armeijassa palvellut Aleksei Larionov paljastaa Roslylle, että Suomi liittolaisineen suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon, koska Mannerheimilla on pakkomielle Suur-Suomesta.
Kohtauksessa näkyy selvästi, miten Venäjä yrittää peilata omia pyrkimyksiään muihin.
Venäjä oikeuttaa sotimistaan Ukrainassa muun muassa sillä, että se uskoo sotilasliitto Naton haluun laajentua Venäjän rajoilla.
Venäjä oikeuttaa sotaa turvallisuuteensa kohdistuvalla vaaralla ja pitää hyökkäystä Ukrainaan välttämättömänä.
Rosly on tyypillinen nyky-Venäjän sotasankari
Sarjassa Rosly esitetään edistykselliseksi upseeriksi, jolle rivisotilaiden kuolemat ovat pelkkiä uhrauksia ”suuremman hyvän” vuoksi.
Talvisotaa käsittelevässä jaksossa Rosly uhmaa ylimmän sotilasjohdon käskyjä ja onnistuu murtamaan Suomen puolustuksen, Mannerheimin linjan.
Jaksossa Rosly päätyy Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin eteen. Stalin ei kuitenkaan nuhtele upseeria, vaan palkitsee tämän.
Kohtaus havainnollistaa hyvin nyky-Venäjällä vallitsevaa ”voittajaa ei tuomita” -ajattelua.
Samalla ajattelulla Venäjä myös on oikeuttanut raa'at sotatoimet, kuten raiskaukset ja lapsikaappaukset Ukrainassa.
Vaikka Rosly elää 1940-luvulla, hän on sisäistänyt nyky-Venäjän ehkä tärkeimmän periaatteen.
Huonoa virkamiestä voi kritisoida, mutta ylimmän johtajan viisautta tai sodan järjettömyyttä ei tule kyseenalaistaa.
Kiinnostavaa on se, että sarjassa Suomi kuvataan ”katalan lännen välikappaleeksi”.
Talvisotaa käsittelevässä jaksossa Larionov paljastaa Roslylle, että Ruotsi teeskentele olevansa neutraali ja länsi yrittää kukistaa Neuvostoliiton Suomen avulla.
Nyky-Venäjän ajattelua ohjaa uskomus, että Suomen tai Baltian kaltaisilla pienillä mailla ei ole omaa tahtoa, vaan ne ovat pelkkiä suurvaltojen pelinappuloita.
Venäjän propagandassa esimerkiksi Baltian maat ja Ukraina esitetään usein alisteisessa asemassa suhteessa Yhdysvaltoihin ja EU:hun.
Venäläisellä sotapropagandalla viesti naisille
Naisille on varattu sarjassa erityinen rooli.
Roslyn ensimmäinen vaimo Elena on katala oman edun tavoittelija, joka hylkää miehensä ja lapsensa.
Sarjassa hän edustaa kaikkea sitä, mitä venäläinen nainen ei saa olla: itsenäinen, omia etujaan ajava tai miestään kritisoiva.
Nyky-Venäjällä naisen arvo mitataan sillä, kuinka hän tukee miestään ja valtion päätöksiä.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022, sotilaiden vaimot, äidit ja sisaret jaksoivat vastustaa miestensä lähettämistä rintamalle. Mutta nyt protestit ovat loppuneet lähes kokonaan.
Osittain se johtuu valtion avokätisestä korvauksesta kaatuneiden omaisille, mutta ennen kaikkea siitä, että rangaistuksia sodan vastustamisesta on tiukennettu.
Nyky-Venäjän suhtautumisesta naisiin kertoo Roslyn kohtaus, jossa puna-armeijan sotilas yrittää raiskata venäläisen naisen.
Rosly puuttuu tilanteeseen. Naisen järkytykseksi Rosly alkaa puolustella toveriaan.
– Hän on ihan hyvä tyyppi, joka on vain saanut huonon kasvatuksen.