Ennen Suomi esitti elokuvissa Neuvostoliittoa – nyt meistä kiinnostutaan ihan eri syistä

Suomi ja suomalainen kulttuuri alkoivat avautua elokuvien kautta maailmalle 1950-luvulla. Helsingin vuoden 1952 olympialaiset olivat merkittävä näyteikkuna. Samana vuonna valmistui myös yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaiselokuvista.

Erik Blombergin ohjaama Valkoinen peura hurmasi kriitikot lumisilla Lappi-maisemillaan. Se palkittiin niin Cannesin elokuvafestivaaleilla kuin Golden Globella Hollywoodissa.

Kolme vuotta myöhemmin kansainväliselle yleisölle tarjoiltiin raadollisempaa kuvaa, kun Edvin Laineen Tuntematon sotilas lähti kansainväliseen levitykseen.

Kylmän sodan aikana Suomesta tuli kiinnostava kohde myös Hollywoodille. Täkynä ei ollut kuitenkaan Suomi vaan Neuvostoliitto. Kansainvälisillä tuotannoilla ei ollut itänaapuriin asiaa, joten Suomi sai toimia stunttina.

Maailmalla tunnetuin Suomessa kuvattu elokuva lienee Tohtori Živago (1965). Usealla Oscarilla palkittu brittiohjaaja David Lean toi maaliskuiseen Joensuuhun noin 50 hengen tekijäryhmän, joista yksi oli kuuluisa näyttelijä Omar Sharif.

Paikallisten "Safiiriksi" ristimä tähti ihasteli lunta, jakeli nimikirjoituksia ja oli myös joensuulaisen bridgekerhon vieraana.

Suomi-materiaalia elokuvaan tallentui vartin verran. Joensuun ja muiden paikkakuntien roolina oli olla Siperian sotatanner. Punkaharjun, Puruveden ja Pyhäselän jäiltä löydettiin elokuvan tarpeisiin luminen tasanko, jonka halki kulki rautatie.

Warren Beattyn ohjaama Punaiset (1981) näytti Suomea huomattavasti Živagoa enemmän. Helsinki sai esittää Pietaria ja Moskovaa.

Pääosin kuvauspaikat sijaitsivat Helsingin keskustassa, ja esimerkiksi Senaatintorin suuriin joukkokohtauksiin houkuteltiin väkeä arpajaisilla.

Filmituotannon budjetti paisui lopulta moninkertaiseksi – arviolta jopa 50 miljoonaan dollariin. 3,5-tuntinen elokuva oli kuitenkin menestys ja keräsi kolme Oscar-pystiä.

Perttu Mutka

Suomi esitti Neuvostoliittoa myös esimerkiksi elokuvissa Kremlin kirja (1970) ja Puhelin (1977). Niitä ennen Suomi pääsi kuitenkin kansainvälisessä tuotannossa esille myös ihan omana itsenään.

Miljardin dollarin aivot (1967) -elokuvassa brittiagenttia esittävä Michael Caine seikkailee muun muassa Stockmannin alennusmyynnissä, Suomenlinnassa ja Kaivopuistossa.

Elokuvissa nähdään myös jääkiekkoa ja tietenkin Eero Aarnion suunnittelema Pallotuoli. Kaikkiaan elokuvasta reilu kolmannes on kuvattu Suomessa.

1980-luvulla Suomessa kuvattiin Punaisten lisäksi kaksi kohtuullisen kokoista Hollywood-tuotantoa. Kaisaniemenpuisto naamioitiin Moskovan Gorkyn puistoksi, kun William Hurtin tähdittämää samannimistä leffaa filmattiin tammi–huhtikuussa 1983.

Puolitoista vuotta myöhemmin oli Valkeiden öiden vuoro. Helsingistä tuli jälleen Leningrad ja Moskova. Elokuvassa on tosin myös aitoa kuvaa Leningradista, jonka suomalainen dokumenttiryhmä kävi salajuonen turvin kuvaamassa itärajan takana.

Porilainen kalastajakylä Reposaari sai kunnian naamioitua siperialaiskyläksi. Se tapahtui peittämällä värikkäät puutalot harmaalla loalla ja nostamalla punalippu salkoon.

Sittemmin isot kansainväliset elokuvatuotannot ovat olleet Suomessa harvinaisia. Tosin Sakaali-trilleriä kuvattiin Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja Porvoossa vuonna 1997.

Suomalaiset elokuvat ovat toki saaneet kansainvälistä levitystä ja sitä myötä tarjonneet Suomi-kuvaa maailmalle. Elokuvat ovat kuitenkin olleet pienen budjetin tuotantoja.

Aki Kaurismäki on voittanut useita palkintoja ja saavuttanut Suomi-kuvauksillaan suosiota muun muassa Ranskassa ja Saksassa.

Suomalaisuutta maailmalle on esitellyt myös Mika Kaurismäki muun muassa elokuvissa Rosso (1985) ja Helsinki Napoli All Night Long (1987). Ilkka Järvi-Laturi pääsi puolestaan tekemään kansainvälisen rahoituksen mahdollistaman Historiaa tehdään öisin (1999), jota tähditti Bill Pullman.

Oman lukunsa on luonut ohjaaja Renny Harlin. Jäätävä polte (1986) avasi hänelle tien Hollywoodin suurtuotantoihin, ja Harlin on heitellyt mieluusti elokuviinsa pieniä Suomi-viittauksia.

Viime vuosina Suomi on taas herättänyt enemmän kansainvälisten tuotantoryhmien kiinnostusta.

Mika Kaurismäki kuvasi Tyttökuninkaan (2014) Turussa. Viime vuoden lopulla kaupungissa kuvattiin myös merihirviö Krakenista kertovaa elokuvaa.

Tampereella filmattiin ensimmäinen kokonaan Suomessa kuvattu Hollywood-tuotanto Dual (2022). Kaupunki oli näyttämönä myös ruotsalaiselle Kiirunalle (2023).

Helsinki on toiminut kuvauspaikkana Stellan Skarsgårdin tähdittämälle rikosdraamalle What Remains (2021). Kotkan saaristo taas on näkyvästi esillä Glenn Closen tähdittämässä Kesätarinassa (2024).

Emma Thompson seikkaili puolestaan hiljattain Kolin maisemissa vielä ilmestymättömässä toimintatrilleri Fisherwomanissa. Julkaisua odottaa vielä myös ranskalaisohjaaja Luc Bessonin Dracula, jota kuvattiin viime vuonna Lapin lumilla.

Myös kansainvälisten suoratoistopalvelujen levittämät elokuvat ja sarjat ovat nykyisin merkittäviä tuotantoja.

Applen tieteistrilleri Constellation kuvattiin vuonna 2023 Inarissa, ja pian ensi-iltansa Netflixillä saa Dome Karukosken ohjaama Pikku Siperia.

Näitä aiemmin laajempaan ulkomaan levitykseen Suomessa kuvatuista sarjoista ovat päätyneet esimerkiksi Sorjonen ja Ivalo.

Lähteet: mm. Outi Heiskanen: Tehtävä Suomessa – kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa (Teos, 2008)