vimma

Suomi

Substantiivi

vimma (9)

kiihko, raivo
energinen toiminta (kuten siivousvimma)

Ääntäminen

IPA: /ˈʋimːɑ/, [ˈʋimːɑ̝]
tavutus: vim‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vimma	vimmat
genetiivi	vimman	vimmojen (vimmain)
partitiivi	vimmaa	vimmoja
akkusatiivi	vimma; vimman	vimmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vimmassa	vimmoissa
elatiivi	vimmasta	vimmoista
illatiivi	vimmaan	vimmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vimmalla	vimmoilla
ablatiivi	vimmalta	vimmoilta
allatiivi	vimmalle	vimmoille
muut sijamuodot
essiivi	vimmana	vimmoina
translatiivi	vimmaksi	vimmoiksi
abessiivi	vimmatta	vimmoitta
instruktiivi	–	vimmoin
komitatiivi	–	vimmoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vimma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: vimmainen, vimmaisa, vimmattu

Aiheesta muualla

vimma Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Substantiivi

vimma yl. (1) (yks. määr. vimman[luo], mon. epämäär. vimmor[luo], mon. määr. vimmorna[luo])

vimpa (Vimba vimba)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=vimma&oldid=5152212”