Verta

Substantiivi

muokkaa

veri (24)

Wikipedia
Katso artikkeli Veri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. nestemäinen kudos, joka kuljettaa happea ja ravinteita kehoon ja kuonaa pois kehosta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋeri/
  • tavutus: ve‧ri

Taivutus

muokkaa
  • Sanan taivutus on säännöllinen, mutta poikkeaa vokaalisoinnusta siinä, että yksikön partitiivimuodossa on etuvokaalin ä sijaan takavokaali a, verta.
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veri veret
genetiivi veren verien
verten
partitiivi verta veriä
akkusatiivi veri;
veren
veret
sisäpaikallissijat
inessiivi veressä verissä
elatiivi verestä veristä
illatiivi vereen veriin
ulkopaikallissijat
adessiivi verellä verillä
ablatiivi vereltä veriltä
allatiivi verelle verille
muut sijamuodot
essiivi verenä
(vernä)
verinä
translatiivi vereksi veriksi
abessiivi verettä verittä
instruktiivi verin
komitatiivi verine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vere-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ver-

Etymologia

muokkaa

suomalais-ugrilaisesta kantakielestä[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

hera, imuneste, laskimo, plasma, sydän, valtimo

Johdokset
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kokoveri, kuukautisveri, laskimoveri, punaveripihkapuu, sovintoveri, sydänveri, teurasveri, tuoreveri, valtimoveri, verenglukoosi, verenhimo, verenhimoinen, verenhukka, verenimijä, verenkierto, verenkuva, verenluovutus, verenmyrkytys, verenpaine, verenperintö, verenpisara, verenpuna, verenpurkauma, verenpurkautuma, verensiirto, verensokeri, verensyöksy, verentungos, verenvaihto, verenveto, verenvika, verenvirtaus, verenvuodatus, verenvuoto, veri-aivoeste, veriappelsiini, veriarvo, veridoping, verigreippi, verihaava, verihera, verihiutale, verihyytymä, verijauho, verijuotikas, verijuuri, verikauha, verikeitto, verikivi, verikoe, verikoira, verikosto, verileipä, verilettu, verilöyly, verimakkara, verinaarmu, verinahka, verineste, verinäyte, veriohukainen, veriohukas, verioksennus, veripahka, veripalokärpänen, veripalttu, veripalvelu, veripankki, veripisara, veriplasma, veripussi, veriraha, verirutto, veriryhmä, veriseerumi, veriside, verisolu, verisuoni, verisyöpä, veritahra, veritankkaus, veritartunta, veritatti, veritauti, veriteitse, veriteko, veritesti, veritukko, veritukos, veritulppa, verityö, veriuhri, veriura, veriuurna, verivaahtera, verivala, veriveli, veriveljeys, verivelka, verivelli, veriviemäri, verivirta

Idiomit

muokkaa
  • kerjätä verta nenästään ‒ uhmata jotakin niin että joutuu kärsimään, hankkia toiminnallaan ikävyyksiä itselleen
  • veren maku suussa — äärimmäisin ponnistuksin, vakavasti, ilman iloa
    Liikkua ei tarvitse veren maku suussa, vaan siitä voi nauttiakin.
  • veret seisauttava ‒ šokeeraava, kauhistuttava; laajemmin jostakin hätkähdyttävästä tai vaikuttavasta saavutuksesta
  • Veri on vettä sakeampaa. ‒ Sukulaisuussuhde on ensisijainen, sukulaisuuteen perustuva uskollisuus on tärkeä.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • veri Kielitoimiston sanakirjassa
  • veri Tieteen termipankissa
  • veri Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • veri Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkelit 961, 3252, 3534 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

veri

  1. monikon maskuliinimuoto sanasta vero

Karjala

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

veri

  1. veri

Aiheesta muualla

muokkaa
  • veri Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Latina

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

vērī

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta vērus
  2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta vērus
  3. monikon maskuliinimuoto sanasta vērus

Substantiivi

muokkaa

vērī

  1. yksikön datiivimuoto sanasta vēr

Serbia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

veri

  1. yksikön datiivimuoto sanasta vera
  2. yksikön lokatiivimuoto sanasta vera

veri

  1. yksikön 3. persoonan preesens verbistä veriti
  2. (taivutusmuoto) yksikön 2. ja 3. persoonan aoristi verbistä veriti
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä veriti

veri

  1. imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä verati

Turkki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

veri

  1. tosiseikka

Vepsä

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

veri (gen. veren, part. vert, mon. part. verid)

  1. veri

Substantiivi

muokkaa

veri (gen vere, part verd, adit verre)

  1. veri

Taivutus

muokkaa
  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiiviverivered
genetiivivereverede
partitiiviverdveresid
illatiiviverre
veresse
veredesse
inessiiviveresveredes
elatiiviverestveredest
allatiivivereleveredele
adessiiviverelveredel
ablatiivivereltveredelt
translatiivivereksveredeks
terminatiivivereniveredeni
essiiviverenaveredena
abessiiviveretaveredeta
komitatiiviveregaveredega

Aiheesta muualla

muokkaa
  • veri Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • veri sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)