smita

Ruotsi

Substantiivi

smita yl. (1) (yks. määr. smitan [luo], mon. epämäär. smitor [luo], mon. määr. smitorna [luo])

1. joukko
2. liuta, lauma

Verbi

smita

1. livahtaa, karata, paeta
2. sujahtaa
3. pinnata, luistaa