sitta

Suomi

Substantiivi

sitta

1. (vanhahtava, murteellinen) uloste, sonta

Liittyvät sanat

Johdokset

• sittiäiset, sittisontiainen

Malta

Numeraali

sitta

1. (kardinaaliluku) kuusi

Norja (nynorsk)

Verbi

sitta

1. rinnakkaismuoto sanasta sitja
2. taivutusmuoto sanasta sitte

Ruotsi

Verbi

sitta (epäsäännöllinen)

1. istua

Taivutus

Taivutus – sitta
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	sitter	sitts, sittes
imperfekti	satt	satts
supiini	suttit	suttits
imperatiivi	sitt	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: sitta
• passiivin infinitiivi: sittas
• aktiivin part. prees: sittande
• passiivin part. prees: sittandes
• part. perf.: yl. sutten, n. suttet, määr./mon. suttna

Aiheesta muualla

• sitta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• sitta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

sitta

1. yksikön partitiivimuoto sanasta sitt
2. yksikön lyhyt illatiivimuoto sanasta sitt