runous
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarunous (40)
- kirjallisuuden ja sanataiteen muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrunou̯s/
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runous | runoudet |
| genetiivi | runouden | runouksien |
| partitiivi | runoutta | runouksia |
| akkusatiivi | runous; runouden |
runoudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runoudessa | runouksissa |
| elatiivi | runoudesta | runouksista |
| illatiivi | runouteen | runouksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runoudella | runouksilla |
| ablatiivi | runoudelta | runouksilta |
| allatiivi | runoudelle | runouksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runoutena | runouksina |
| translatiivi | runoudeksi | runouksiksi |
| abessiivi | runoudetta | runouksitta |
| instruktiivi | – | runouksin |
| komitatiivi | – | runouksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | runoude- | |
| vahva vartalo | runoute- | |
| konsonantti- vartalo |
runout- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kirjallisuuden ja sanataiteen muoto, jossa kieltä käytetään ensisijaisesti esteettisestä näkökulmasta