Wikipedia
Katso artikkeli Ravinto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

ravinto (1)

  1. ravintoaine energian lähteenä
  2. (puhekieltä) ruoka
    Ruokana oli puuroa — nyt on päivän ravinnon saanti turvattu kun söi puuroa mahansa täyteen.
  3. hengen ravinto kulttuuri

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑʋint̪o/
  • tavutus: ra‧vin‧to

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • mahdollisesti verbi ravita (vartaloaines ravi-) + johdin -nto

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

eläinravinto, hengenravinto, ihmisravinto, kasviravinto, kasvisravinto, lisäravinto, luonnonravinto, maitoravinto, raakaravinto, ravinnonhaku, ravinnonkulutus, ravinnonlähde, ravinnonotto, ravinnonpuute, ravinnonsaanti, ravinnontarve, ravintoaine, ravintoalusta, ravintoarvo, ravintohiiva, ravintojärjestys, ravintokasvi, ravintokemia, ravintoketju, ravintokudos, ravintokuitu, ravintokustannus, ravintoköyhä, ravintolima, ravintolisä, ravintoliuos, ravintolähde, ravintomyrkytys, ravinto-opillinen, ravinto-oppi, ravintopaikka, ravintopitoinen, ravintopreparaatti, ravintopyramidi, ravintorasva, ravintorikas, ravintoseos, ravintosokeri, ravintosuola, ravintosuoli, ravintotalous, ravintotiiviste, ravintovalmiste, ravintovarasto, ravintoverkko, sekaravinto, tuoreravinto, vararavinto, varastoravinto

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa