provoco

Espanja

Verbi

provoco

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä provocar[luo]

Italia

Verbi

provoco

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä provocare

Latina

Verbi

prōvocō (I) (akt. prees. inf. prōvocāre, ind. perf. y. 1. p. prōvocāvī, part. perf. prōvocātus) (taivutus[luo])

1. haastaa