kultti
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- uskonnon palvontamenot
- Isis-kultti
- jonkun t. jonkin palvonta
- henkilökultti
- palvojien muodostama suljettu, kurinalainen yhteisö jolla on itsevaltainen ja karismaattinen johtaja; käytetään usein vaarallisen lahkon synonyyminä etenkin kriittisessä mielessä
- tuomiopäivän kultti
- 918 Kansan temppeli-kultin jäsentä kuoli "Jonestownin" siirtokunnassaan Guayanassa marraskuussa 1978 juotuaan syanidilla myrkytettyä mehua.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkult̪ːi/
- tavutus: kult‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kultti | kultit |
| genetiivi | kultin | kulttien (kulttein) |
| partitiivi | kulttia | kultteja |
| akkusatiivi | kultti; kultin |
kultit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kultissa | kulteissa |
| elatiivi | kultista | kulteista |
| illatiivi | kulttiin | kultteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kultilla | kulteilla |
| ablatiivi | kultilta | kulteilta |
| allatiivi | kultille | kulteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulttina | kultteina |
| translatiivi | kultiksi | kulteiksi |
| abessiivi | kultitta | kulteitta |
| instruktiivi | – | kultein |
| komitatiivi | – | kultteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kulti- | |
| vahva vartalo | kultti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaalatinan cultus