kithara
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakithara (13)
- muinaiskreikkalainen 7- tai 11-kielinen lyyrantapainen soitin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kithara | kitharat |
| genetiivi | kitharan | kitharoiden kitharoitten kitharojen (kitharain) |
| partitiivi | kitharaa | kitharoita kitharoja |
| akkusatiivi | kithara; kitharan |
kitharat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kitharassa | kitharoissa |
| elatiivi | kitharasta | kitharoista |
| illatiivi | kitharaan | kitharoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kitharalla | kitharoilla |
| ablatiivi | kitharalta | kitharoilta |
| allatiivi | kitharalle | kitharoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kitharana | kitharoina |
| translatiivi | kitharaksi | kitharoiksi |
| abessiivi | kitharatta | kitharoitta |
| instruktiivi | – | kitharoin |
| komitatiivi | – | kitharoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kithara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavrt. kitara