himo
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahimo (1)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhimo/
- tavutus: hi‧mo
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | himo | himot |
| genetiivi | himon | himojen |
| partitiivi | himoa | himoja |
| akkusatiivi | himo; himon |
himot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | himossa | himoissa |
| elatiivi | himosta | himoista |
| illatiivi | himoon | himoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | himolla | himoilla |
| ablatiivi | himolta | himoilta |
| allatiivi | himolle | himoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | himona | himoina |
| translatiivi | himoksi | himoiksi |
| abessiivi | himotta | himoitta |
| instruktiivi | – | himoin |
| komitatiivi | – | himoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | himo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- himo Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1035 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa