harju
Suomi
muokkaa.png)
Substantiivi
muokkaaharju (1)
- maisemassa kymmeniä metrejä ympäristöä korkeammalle kohoava kilometrejä pitkä maaperämuodostuma
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑrju/
- tavutus: har‧ju
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harju | harjut |
| genetiivi | harjun | harjujen |
| partitiivi | harjua | harjuja |
| akkusatiivi | harju; harjun |
harjut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harjussa | harjuissa |
| elatiivi | harjusta | harjuista |
| illatiivi | harjuun | harjuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harjulla | harjuilla |
| ablatiivi | harjulta | harjuilta |
| allatiivi | harjulle | harjuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harjuna | harjuina |
| translatiivi | harjuksi | harjuiksi |
| abessiivi | harjutta | harjuitta |
| instruktiivi | – | harjuin |
| komitatiivi | – | harjuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |