determino

Espanja

Verbi

determino

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä determinar[luo]

Ido

Substantiivi

determino (yksikön akkusatiivi determinon; monikko determini, monikon akkusatiivi determinin)

1. määrittely
2. määrääminen, päättäminen, sopiminen, ratkaiseminen

Italia

Verbi

determino

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä determinare

Katalaani

Verbi

determino

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä determinar

Latina

Verbi

dēterminō (I) (akt. prees. inf. dētermināre, ind. perf. y. 1. p. dētermināvī, part. perf. dēterminātus) (taivutus[luo])

1. merkitä jnk rajat

Etymologia

de- + termino

Portugali

Verbi

determino

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä determinar