candela (monikko candelas)
candela f. (monikko candelas)
latinan candēla ’kynttilä’
candela f. (monikko candele [luo]) f.
candēla f. (1)
verbistä candeō 'loistaa; hohtaa'
candela yl. (5) (yks. määr. candelan [luo], mon. epämäär. candela, mon. määr. candelana [luo])
candela yl. (yks. määr. candelaen [luo], mon. epämäär. candelaer [luo], mon. määr. candelaerne [luo])
