aioni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaioni (6)
- (pitkä) ajanjakso
- (geologia) geologisen ajanlaskun satoja tai tuhansia miljoonia vuosia käsittävä, korkein taso. Aionit jaetaan edelleen maailmankausiin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑi̯oni/
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aioni | aionit |
| genetiivi | aionin | aionien aioneiden aioneitten |
| partitiivi | aionia | aioneita aioneja |
| akkusatiivi | aioni; aionin |
aionit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aionissa | aioneissa |
| elatiivi | aionista | aioneista |
| illatiivi | aioniin | aioneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aionilla | aioneilla |
| ablatiivi | aionilta | aioneilta |
| allatiivi | aionille | aioneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aionina | aioneina |
| translatiivi | aioniksi | aioneiksi |
| abessiivi | aionitta | aioneitta |
| instruktiivi | – | aionein |
| komitatiivi | – | aioneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aioni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- muinaiskreikan sanasta αἰών (aiốn) ’elinikä, sukupolvi, ikuisuus’