Varpunen
Varpunen (Passer domesticus) on yleinen lintulaji suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa. Carolus Linnaeus antoi varpuselle aluksi nimen Fringilla domestica.
| Varpunen | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Varpuset Passeridae |
| Suku: | Varpuset Passer |
| Laji: | domesticus |
| Kaksiosainen nimi | |
 Varpusen levinneisyysalue, luontainen levinneisyysalue tummanvihreä |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaVarpunen on 14–17 cm[3][4] pitkä ja painaa 30–33 g. Koiras on hieman kookkaampi.[5] Varpusella on tukeva ruumis, suhteellisen suuri pää ja voimakas nokka. Sillä on tuuhea höyhenys, ja sen höyhenpuku on usein takkuisen ja hoitamattoman näköinen. Varpusen selkä on ruskeansävyinen ja voimakkaasti mustaviiruinen.[3]
Koirasvarpusella on musta kurkkulappu sekä silmänseutu, harmaa päälaki ja kastanjanruskeat päälaen sivut. Poski on harmaa ja kaulansivu valkea. Siivellä on leveä valkoinen siipijuova. Vatsa on harmaa. Naaraalla ja nuorella yksilöllä on suttuisen ruskean harmaanvalkoinen alapuoli ja likaisenruskea yläpuoli. Silmän takana on yleensä selvä, vaalean likaisenbeige silmäkulmanjuova.[3]
Kesällä varpusen nokka on väritykseltään sinimusta, jalat ruskeat. Talvella taas höyhenpuku on vaaleampi ja nokka ruskeankeltainen. Naaraalla ei ole mustaa päässä tai kaulassa vaan yläruumiissa on ruskehtavia raitoja. Poikaset ovat tummemman ruskeita. Loppukesällä kaikki varpuset käyvät läpi täydellisen sulkasadon, minkä jälkeen eri ikäluokkia ei pysty enää erottamaan ulkonäön perusteella. Varpuset esiintyvät parvina.[5]
Vanhin suomalainen rengastettu varpunen on ollut 9 vuotta 7 kuukautta 6 päivää vanha.[6] Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 19 vuoden 9 kuukauden ikäinen varpunen.[7]
Ääntely
muokkaaVarpusen äänelle on tyypillistä lyhytkestoinen ja keskeytyksetön sirkutus.
Video
|
Taksonomia
muokkaaVarpusesta tunnetaan useita alalajeja. Nimialalaji domesticus esiintyy pohjoisessa Euraasiassa Länsi-Euroopasta itään Kaukoitään Ohotanmerelle saakka. Alalaji balearoibericus (Von Jordans 1923) esiintyy osassa Ranskaa ja Espanjaa sekä Balkaniilla, Romaniassa, Kreikassa ja Anatoliassa. Alalaji tingitanus (Loche 1867) tavataan Pohjois-Afrikassa Marokosta Libyaan. Alalaji biblicus (Hartert 1904) esiintyy Kyproksella, Levantissa, Iranissa ja Transkaukasiassa.lähde?
Levinneisyys
muokkaaVarpusen luontainen levinneisyysalue kattaa Euraasian ja Pohjois-Afrikan. Lajia on siirretty eri puolille maailmaa, kuten Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Australiaan sekä Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.[8] Euroopan pesimäkannaksi on arviotu 135–189 miljoonaa paria.[9] Maailman kanta on noin kolminkertainen Euroopan kantaan verrattuna.[10]
Varpusen pesimäkannaksi Suomessa on arvioitu Euroopan unionin raportointikautena 2019–2024 keskimäärin 200 000 paria. Varpusen pesimäkanta on pudonnut Suomessa vuodesta 1980 vuoteen 2024 peräti 88 prosenttia.[11]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 210 000 | 260 000 | |
| 2013–2018 | 182 507 | 215 592 | 241 619 |
| 2019–2024 | 160 000 | 200 000 | 260 000 |
Maan eteläpuoliskossa levinneisyys on jokseenkin yhtenäinen, mutta pohjoisessa taas varsin harva.[15] Maatalouden muutokset ovat ilmeisesti johtaneet siihen, että varpunen on voimakkaasti vähentynyt.[16] Viljelysseuduilla tapahtuneen taantumisen syyksi on liitetty karjan ja sitä kautta navettamiljöiden ja laidunalueiden väheneminen. Lisäksi maatalojen pihapiirien siisteytyminen on vähentänyt varpusen ravinnonsaantia ja rakennuskannan uudistuminen pesäkoloja. Kun pikkuvarpunen on Suomessa runsastunut, on spekuloitu myös sillä, että varpunen kärsisi lajienvälisessä kilpailussa.[15] Vuonna 2015 varpunen luokiteltiin Suomessa vaarantuneeksi (VU) lajiksi, mutta 2019 se luokiteltiin jo erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi.[17]
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Varpusen arvo on 1 220 euroa.[18]
Varpunen on Suomessa paikkalintu, mutta jotkut nuoret yksilöt vaeltavat syksyisin eteläisiin suuntiin.[4]
Elinympäristö
muokkaa
Varpunen pesii kulttuuriympäristöissä maaseudulla ja kaupungeissa.[3] Levinneisyydestään huolimatta varpunen on harvinainen esim. ylänköalueilla. Asutuskeskuksissa ja maatiloilla se saattaa olla yleisin lintulaji. Pohjois-Amerikassa esiintyy ihmisten tekemien rakennelmien ympäristössä eikä koskaan koskemattomissa luontoympäristöissä.[19]
Lisääntyminen
muokkaaVarpunen rakentaa pesän räystäisiin, muurin rakoihin, vuorilautojen koloihin tms., joskus linnunpönttöön. Varpusella on 2–3 poikuetta pesimiskautena. Harmaanvalkoisia, tihein harmaanruskein ja harmain täplin varustettuja munia on 4–7. Molemmat puolisot hautovat 13–14 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia.[19] Poikaset lähtevät pesästä noin 2-viikkoisina.[5]
varpusen munia
Ravinto
muokkaaPoikasia syötetään hyönteisten toukilla, mm. karjasuojien lantapatterien kärpästoukilla. Lentokykyiset poikaset ja aikuiset syövät pelloilla viljaa ja rikkakasvien siemeniä. Pihatatar näyttää olevan erityisen suosittu elokuussa. Ruokalistalla ovat myös perhoset. Talvella käy mielellään lintulaudalla syöden monenlaisia ruokia[20]. Taajamissa monet varpuset oppivat syömään ulkokahviloiden pullanmuruja.[5] Varpunen käyttää ravinnokseen myös marjoja.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Passer domesticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 24.7.2021.
- 1 2 3 4 Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 372. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- 1 2 Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 286. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
- 1 2 3 4 von Haartman, L. ym. : Pohjolan linnut värikuvin. Helsinki Otava 1967.
- ↑ Rengastajatoimikunta 2005: Rengastajan vuosikirja 2005. – Rengastustoimisto. Helsinki.
- ↑ Euring euring.org.
- ↑ Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3
- ↑ House Sparrow Passer domesticus (pdf) (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ House Sparrow Passer domesticus (Population) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”Rich et al. (2004) estimated the global population at > c.540,000,000 individuals. However, the European population is estimated at 134,000,000-196,000,000 pairs, which equates to 269,000,000-392,000,000 mature individuals (BirdLife International 2015). Europe forms approximately 30% of the global range, so a very preliminary estimate of the global population size is 896,000,000-1,310,000,000 mature individuals, although further validation of this estimate is needed. National population sizes have been estimated at c.100-100,000 breeding pairs in China and c.100-100,000 breeding pairs in Russia (Brazil 2009).” Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Suomen ympäristökeskus (Syke): Yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) ymparisto.fi. Viitattu 20.9.2025.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Passer domesticus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Passer domesticus s. str.) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 20.11.2025.
- 1 2 Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.5.2024.
- ↑ Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Helsinki: Otava ISBN 951-1-12663-6
- ↑ Hyvärinen, E., Juslén, A. Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 568. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 20.11.2025.
- 1 2 House Sparrow Audubon. 13.11.2014. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Talvilintujen ruokinta | Tringa ry tringa.fi. Arkistoitu 8.2.2021. Viitattu 12.8.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Alatalo, Rauno 1975: Varpusen Passer domesticus pesimäbiologiasta Oulun Sanginsuussa. – Lintumies 1.1975 s. 1–7. SLY.
- Anderson, Ted R. 2006: Biology of the ubiquitous house sparrow. From genes to populations. – Oxford University Press. Oxford. ISBN 978-0-19-530411-4.
- Hakasalo, Osmo 1987: Varpunen ratsasti tervapääskyn selässä. – Lintumies 4.1987 s. 179. LYL.
- Summers-Smith, J. Denis 1967: House Sparrow. – Collins.
- Kekkonen, Jaana: Evolutionary and conservation biology of the Finnish house sparrow. (Väitöskirja) Helsinki: Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, biotieteiden laitos, 2011. ISBN 978-952-10-6761-7 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 30.1.2011.