Wikipedia

Tunturipöllö

lintulaji

Tunturipöllö (Bubo scandiacus[1][3], synonyymi Nyctea scandiaca[4]) on pohjoisella tundravyöhykkeellä tavattava suurikokoinen pöllölaji. Tunturipöllö on sopeutunut monin tavoin arktiseen elinympäristöönsä. Valkean sulkapeitteensä ansiosta se maastoutuu hyvin valkoiseen hankeen, ja ilmavan höyhenpeitteen lisäksi lintua suojaavat kylmältä nokkaa ympäröivät viikset ja jalkojen höyhenet. Lajille ovat tyypillisiä hyvien pesimävuosien jälkeiset nuorten yksilöiden vaellukset, jotka voivat ulottua tuhansien kilometrien päähän niiden synnyinsijoilta. Maailmanlaajuisesti tunturipöllö on uhanalainen, ja Suomesta ja Skandinaviasta se on miltei hävinnyt.

Tunturipöllö
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut
Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Alaheimo: Striginae[3]
Suku: Huuhkajat Bubo
Laji: scandiacus
Kaksiosainen nimi

Bubo scandiacus
(Linnaeus, 1758)[3]
Synonyymit
  • Nyctea scandiaca (Linnaeus, 1758)
  • Bubo scandiaca (Linnaeus, 1758) [1]
  • Bubo virginianus wapacuthu (Gmelin, 1788) [3]
Tunturipöllön levinneisyys. Pesimäalueet on merkitty vihreällä, vaelluslevinneisyys sinisellä.
Tunturipöllön levinneisyys. Pesimäalueet on merkitty vihreällä, vaelluslevinneisyys sinisellä.
Katso myös

  Tunturipöllö Wikispeciesissä
  Tunturipöllö Commonsissa

Piirteet

muokkaa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
Tunturipöllön lento on voimakasta, siivet ovat pitkät ja leveät ja muihin Suomen isokokoisiin pöllöihin verrattuna terävämmät.[5]

Tunturipöllöt ovat väriltään vaaleita, mutta niillä on höyhenpuvussaan vaihtelevasti harmaata ja tummanruskeaa pilkutusta. Vanhan koiraan höyhenpuku voi olla kokonaan valkea.[6] Nuoret naaraat taas voivat kauempaa näyttää miltei harmailta, koska niiden höyhenpuvussa tummia pilkkuja ja poikkijuovia on tiheämmässä kuin vanhoilla yksilöillä. Tunturipöllön pää on keskikokoinen ja pyöreä, ja sillä on suuret kirkkaankeltaiset silmät sekä tumma nokka, jonka sivuilla on pitkiä höyheniä suojaamassa sieraimia kylmältä.[7] Pöllön jalat ovat kokonaan höyhenpeitteiset ja niissä on tummat kynnet.[6] Pyrstö on suhteellisen lyhyt.[8]

Tunturipöllö lentää rauhallisin ja syvin siiveniskuin, ja välillä se liitää.[9] Saalistaessaan se voi lekutella paikoillaan ilmassa.[9] Pohjoisten alueiden ankaraan ilmastoon sopeutuneena se kykenee lentämään voimakkaassakin tuulessa, vaihtelemalla pyrstön ja siiven pitkien kärkisulkien asentoa.[10]

Tunturipöllö on kooltaan vain vähän pienempi kuin maailman suurin pöllölaji, huuhkaja. Koiraat ovat 55–60,5 senttimetriä pitkiä, ja naaraat hieman pidempiä, yleensä 60,9–67 senttimetriä.[11] Tunturipöllökoiraat painavat 1 280 – 2 300 grammaa, naaraat 1 700 – 3 000 grammaa.[12] Tunturipöllön siipiväli on 142–166 senttimetriä.[8]

Ääntely

muokkaa

Koiraan usein ilmassa päästämä soidinhuuto on kauas kantava, kumea, hieman karhea ”gooh”, ”hoorh”[8] tai ”aoo”[12], joka toistuu normaalisti kuudesti muutaman sekunnin välein. Pesimäpaikoilla kuuluva varoitus on käheän haukkuva ”kväkväkväkvä” tai ”krä-krä”.[8] Koiras ääntelee pesällä ”ka-ka-ka-ka” ja naaras ”ke-ke-ke-ke”.[9] Poikaset kerjäävät emoilta ruokaa ”pshäh” -äänellä.[8]

Levinneisyys ja uhanalaisuus

muokkaa

Tunturipöllö asustaa arktisella tundralla kautta koko pohjoisen pallonpuoliskon.[13] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 1 200 – 2 700 paria, joista 68 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla ja 29 prosenttia Grönlannissa.[14] Vuonna 2013 koko maailman populaation kooksi arvioitiin 200 000 yksilöä, mutta myös huomattavasti pienempiä arvioita on tehty, kuten 14 000 paria tai vain 7 000 – 8 000 paria.[15] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN listasi lajin vuonna 2017 uhanalaisuusluokituksessaan vaarantuneeksi, koska laji on nopeasti vähentynyt Pohjois-Amerikassa, Venäjällä ja Euroopassa.[16]

Vielä 1900-luvun alussa tunturipöllö kuului Suomenkin vakituiseen pesimälajistoon mutta katosi vainon ja laajamittaisen munien keruun takia 1930-luvulle mennessä.[12] Keskieurooppalaiset keräilijät maksoivat tuolloin paikallisille asukkaille huomattavia rahasummia lajin munapesyeistä, ja ahkeralla myyjällä saattoi olla kerralla myytävänä jopa 800 tuntureilta kerättyä munaa.[12] Varsinkin vaelluksella olleita aikuisia yksilöitä tapettiin raudoilla ja ampuma-aseilla, sekä täytettäviksi koriste-esineiksi[12] että riekkokantojen kasvattamiseksi.[11] Esimerkiksi pelkästään vuoden 1911 aikana ammuttiin 151 tunturipöllöä.[11] Laji rauhoitettiin vuonna 1962.[11]

Suomessa tunturipöllö pesii nykyään vain satunnaisesti erittäin hyvinä jyrsijävuosina. Toisen maailmansodan jälkeen laji on pesinyt Suomessa vain muutamana vuonna.[13] Pesintöjä havaittiin vuosina 1974, 1987 ja 1988, mutta sitä ennen ei ollut todettu yhtään pesintää vuosikymmeniin. Kesällä 2011 tunturisopulien runsas määrä johti siihen, että ainakin kymmenen paria asettui pesimään Lapin tunturialueille; tätä edellinen pesintä oli tapahtunut vuonna 2007. Samankaltainen ilmiö nähtiin Ruotsin Lapissa vuonna 1978, jolloin siellä pesi satoja tunturipöllöpareja, vaikka laji oli ollut alueella pitkään vain satunnainen harvinaisuus. Fennoskandian levinneisyysalueen reuna-alueilla tunturipöllöjen pesinnän vilkkauteen vaikuttavat myyräkantojen huippujen lisäksi myös idästä, lajin varsinaiselta ydinalueelta, vaeltavien pöllöjen määrät.[17]

Tunturipöllön Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[18][19][20]
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012010
2013–20180212
2019–2024003

Suomessa laji arvioitiin vuonna 2000 kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalaiseksi ja vuonna 2010 äärimmäisen uhanalaiseksi.[21]

Vaeltavia tunturipöllöjä nähdään myös rakennetuilla alueilla.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Tunturipöllön arvo on 11 051 euroa.[22]

Vaellukset

muokkaa

Hyviä sopuli- ja samalla myös pesimisvuosia seuraavina katoaikoina tunturipöllöt saattavat vaeltaa kauaskin tundralta.[6] Tällaisia vaelluksia tapahtuu keskimäärin kymmenen vuoden välein,[23] mutta laajamittaisten suurvaellusten välillä voi kulua 20–30 vuotta.[10] Tavanomaista runsaampi vaellus osui Suomeen viimeksi talvella 1999–2000.[23][10] Vaeltavia yksilöitä on havaittu esimerkiksi Helsingin edustan ulkoluodoilla, noin tuhannen kilometrin päässä pesimäalueelta. Jotkin yksilöt vaeltavat jopa Keski-Eurooppaan asti.[6][1] Kauas etelään suuntautuva liikehdintä on euraasialaisten yksilöiden kohdalla kuitenkin suhteellisen harvinaista, yleensä ne siirtyvät arktisella alueella itään tai länteen päin.[6][12] Pohjois-Amerikan tundralla pesivät tunturipöllöt sen sijaan muuttavat yleisesti talveksi etelämmäksi, Kanadan laajoille viljelyalueille.[24]Vaellus ei aina ulotu Etelä-Suomeen, jossa on heikoimpina vaellusvuosina havaittu vähimmillään vain yksi tunturipöllö.[25] Pääosa vaeltajista on nuoria yksilöitä, joiden suurelle joukolle ei enää riitä ravintoa niiden synnyinalueilla.[23] Tunturipöllöjen vaellusvietti herää, kun yksilöitä on lähtöalueella tavanomaista enemmän.[23] Vaellukset tapahtuvat pääosin rannikoita pitkin.[11][26] Vaeltajat saattavat jäädä hyvälle saalistusalueelle pitkäksikin aikaa ja puolustaa sitä kuin reviiriään.[10] Ne ovat usein ihmistä kohtaan pelottomia, koska eivät ole pesimäalueillaan välttämättä koskaan nähneet ihmisiä.[10]

Suojelu eläintarhoissa

muokkaa

Tunturipöllölle perustettiin heinäkuussa 2021 Euroopan eläintarhajärjestön ylläpitämä EEP-suojeluohjelma, jota johtaa Korkeasaaren eläintarha. Suojeluohjelman tarkoitus on ylläpitää tervettä ja geneettisesti monimuotoista tarhakantaa tunturipöllöistä, jotta lajia voidaan alkaa palauttamaan luontoon eläintarhoista, jos lajin kanta pienenee entisestään. [27]

Elinympäristö

muokkaa

Tunturipöllöin tyypillistä elinympäristöä ovat sammal- ja jäkälätundra ja tunturinummet ja -paljakat.[28] Pesintäpaikoikseen tunturipöllö kelpuuttaa lähinnä puuttomat tunturin laet, joskus se pesii myös vaikeapääsyisillä avoimilla soilla. Vaeltavat yksilöt suosivat laajoja peltoalueita, meren ja järvien rantoja ja saariston luotoja,[28] mutta niitä nähdään myös kaupungeissa korkeiden rakennusten katoilla[9] ja savupiippujen päällä[26] tähystämässä.

Elintavat

muokkaa
Emo ja poikanen.

Lisääntyminen ja elinikä

muokkaa
Bubo scandiacus

Pesä on vaatimaton syvennys pienellä, usein soraisella kummulla, jolta on avoin näköala kaikkiin ilmansuuntiin.[6] Hyvinä sopulivuosina useita pareja voi pesiä lähellä toisiaan,[9] mutta huonoina vuosina ne eivät pesi lainkaan.[28] Lajilla on todettu moniavioisuutta.[26] Naaras munii huhti-toukokuussa 6–14 valkoista, lähes pyöreää munaa, ja hautoo niitä hieman yli kuukauden.[6][11] Monista muista linnuista poiketen tunturipöllönaaras aloittaa hautomisen välittömästi ensimmäisen munan munimisen jälkeen.[29] Haudonnan ajaksi naaraan vatsapuolella olevasta hautomalaikusta irtoavat höyhenet, koska paksu höyhenpeite estäisi lämmön johtumisen emosta muniin.[29] Tämän laikun kohdalla on enemmän verisuonia kuin muualla vartalossa.[29] Naaraan lentäessä hautomalaikkua ei näy, sillä sitä ympäröivät pitkät sulat peittävät sen; haudonnan ajaksi sulat kohotetaan syrjään.[29] Naaras kääntelee munia säännöllisesti, jotta myös niiden kylmää maata vasten olevat puolet lämpiävät.[29] Koiras tuo muutaman tunnin välein ruokaa naaraalle,[29] joka ei juurikaan poistu munilta haudonnan aikana.[9] Poikaset syntyvät valkoisina untuvikkoina, ja muuttuvat vähitellen ruskeiksi. Ne lähtevät pesästä 2–3 viikon ikäisinä ja oppivat lentotaidon vajaan kuukauden ikäisinä.[6] Niiden lentokyky on kuitenkin täysin kehittynyt vasta noin puolentoista kuukauden ikäisenä,[6][26] ja emot ruokkivat niitä 2,5 kuukauden ikäisiksi asti.[8] Pesinnän aikana koiras puolustaa pesäänsä aggressiivisesti tunkeilijoita vastaan, eikä pelkää käydä ihmisenkään kimppuun.

Tunturipöllö tulee sukukypsäksi toisena ikävuotenaan.[8] Vanhin tunnettu lajin edustaja eli vankeudessa 28-vuotiaaksi.[30] Luonnossa niiden elinikä jää yleensä alle kymmeneen vuoteen.[30]

Tunturipöllö saalistamassa.

Ravinto

muokkaa

Tunturipöllö syö pikkunisäkkäitä (etenkin tunturisopuleita), jäniksiä ja keskikokoisia lintuja, kuten lokkeja, sorsia,[7] riekkoja ja kiirunoita,[8] joita se saalistaa avoimilla alueilla.[28] Pöllöille poikkeukselliseen tapaan se saalistaa lähinnä päiväsaikaan, jolloin se usein istuu jollakin kivellä, kumpareella, katolla tai muulla näköalapaikalla tähystämässä.[8] Se on silti liikkeellä öisinkin.[8] Tunturipöllön oksennuspallot voivat olla ihmisen nyrkin kokoisia.[26]

Tunturipöllö kulttuurissa

muokkaa
Piirros vuodelta 1855.

Tunturipöllöstä on käytetty Suomessa lukuisia kansanomaisia nimityksiä, joista tunnetuimpia ovat iso vaalee ja muistakin pöllöistä käytetty sana ukuli[10].

Tunturipöllö on valittu Kanadan Québecin provinssin nimikkolinnuksi.[31]

J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjassa päähenkilön lemmikkinä on naarastunturipöllö nimeltä Hedwig. Kirjasarjan kuvaamassa velhojen yhteisössä pöllöt ovat yleisiä lemmikkejä ja niitä käytetään postinkantajina.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. 1 2 3 4 BirdLife International: Bubo scandiaca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.12.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2021.
  3. 1 2 3 4 Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Bubo scandiacus (TSN 686683) itis.gov. Viitattu 18.6.2010. (englanniksi)
  4. ↑ BirdLife Suomi ry: Maailman lintujen suomenkieliset nimet 2., uudistettu painos (2006) birdlife.fi. Arkistoitu 18.7.2009. Viitattu 25.6.2010.
  5. ↑ Mullarney, Killian et al: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 224 ja 225. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 LuontoPortti: Tunturipöllö luontoportti.com. Viitattu 18.6.2010.
  7. 1 2 Harrison, Colin; Greensmith, Alan: Koko maailman linnut, s. 198. Suomentanut Laine, Lasse J.; Nikander, Pekka. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6
  8. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Luonnossa.com: Tunturipöllö luonnossa.com. Viitattu 18.6.2010.tarvitaan parempi lähde
  9. 1 2 3 4 5 6 Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 199. Helsinki: Helsinki Media, 1998. ISBN 951-32-0006-X
  10. 1 2 3 4 5 6 Pöntinen, Benga: Tundralta Ilmajoelle. Eläinmaailma, 2000, nro 4, s. 36–39. Helsinki Media Company Oy.
  11. 1 2 3 4 5 6 Felix, Jiri; Hisek, Kvetoslav: Koko perheen suuri lintukirja, s. 197. Suomentanut Nuuja, Ismo; Palokangas, Risto. Vantaa: Kirjalito, 1988. ISBN 951-28-1683-0
  12. 1 2 3 4 5 6 Koskimies, Pertti; Lokki, Juhani: Kotimaan linnut, s. 164. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21214-8
  13. 1 2 Valkama, Jari; Vepsäläinen, Ville; Lehikoinen, Aleksi: Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Tunturipöllö Bubo scandiacus) Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 27.1.2026.
  14. ↑ Snowy Owl Bubo scandiacus (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 27.1.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Snowy Owl Bubo scandiacus (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”Partners in Flight Science Committee (2013) estimated the population to number approximately 200,000 individuals (Partners in Flight Science Committee 2013) (although there is some uncertainty over whether this refers to individuals or mature individuals). However, Potapov and Sale (2013) presented a 'Loose Boid’ method of estimating population size which gives far lower figures. They concluded that instead of being evenly distributed across the tundra, snowy owls could be found in seven different loose 'boids': very thinly distributed groups which move throughout given areas in line with conditions, especially food availability. The largest of these boids was suggested to be in central northern Canada and could contain 4,000 pairs. In total, they estimated that, on average, each boid may contain 2,000 pairs and so the global population size would be c.14,000 pairs or 28,000 mature individuals, which fits with a maximal estimate of 14,000 females suggested by DNA analyses by Marthinsen et al. (2009). However, they also suggested that the population size could be as low as 7,000-8,000 pairs (Potapov and Sale 2013). Satellite tracking projects in the Canadian Arctic and Norway have documented extensive individual movements, further suggesting that the population may have been overestimated in the past (R. Solheim and G. Gauthier in litt. 2017).” Viitattu 27.1.2026. (englanniksi)
  16. ↑ Snowy Owl Bubo scandiacus (Assessment Information. Assessment Information in detail. Justification.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”This iconic large owl of Arctic regions is listed as Vulnerable as it is undergoing rapid population declines in North America and probably also in northern Europe and Russia. Drivers of the decline are uncertain but likely include climate change affecting prey availability, as well as collisions with vehicles and infrastructure. There remains some uncertainty about the overall rate of decline, and if it proves to be even higher the species may be eligible for further uplisting to Endangered.” Viitattu 27.1.2026. (englanniksi)
  17. ↑ Solonen, Tapio: Seuraavatko pohjoisten pöllöjen vaellukset myyrien kannan­vaihteluja? Linnut-vuosikirja 2016. BirdLife Suomi. Viitattu 27.1.2026.
  18. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Bubo scandiaca) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 27.1.2026. (englanniksi)
  19. ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Bubo scandiacus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 27.1.2026. (englanniksi)
  20. ↑ Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 27.1.2026.
  21. ↑ Tunturipöllö (Lajikortti) Suomen Lajitietokeskus.
  22. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 27.1.2026.
  23. 1 2 3 4 Laine, Lasse J.: Tunturipöllöt lähtivät vaellukselle. Eläinmaailma, 1999, nro 12, s. 11.
  24. ↑ Juvonen, Arto ym.: Linnut vauhdissa, s. 178, 187. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4604-7
  25. ↑ Velmala, William: Valkeat pöllöt liikkeellä. Suomen Luonto, 2011, nro 1, s. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  26. 1 2 3 4 5 Helminen, Matti: Lintukirja, s. 289. Helsinki: Valitut palat, 1974. ISBN 951-9078-14-2
  27. ↑ Tunturipöllöjen uutta suojeluohjelmaa johdetaan Korkeasaaresta käsin Korkeasaari. 27.7.2021. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
  28. 1 2 3 4 Gidstam, Björn; Sten, Ilkka; Wahlin, Bertil: Pohjolan lintukirja, s. 154. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-05271-3
  29. 1 2 3 4 5 6 Attenborough, David: Lintujen elämää, s. 240–241. Suomentanut Suominen, Teuvo. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16140-7
  30. 1 2 Longevity, ageing, and life history of Bubo scandiacus genomics.senescence.info. Viitattu 18.6.2010. (englanniksi)
  31. ↑ National symbols Gouv.qc.ca. 28.10.2010. Gouvernement du Québec. Arkistoitu 8.6.2011. Viitattu 27.1.2011. (englanniksi) (ranskaksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tunturipöllö&oldid=23997225”