Partituuri (< ital. partitura) on notaatio, joka sisältää moniäänisen sävellyksen kaikki soitin- ja lauluosuudet.[1] Partituurissa on kokoonpanon kaikkien stemmojen sisältö.[2] Nykyisen tavan mukaan eri äänet eli stemmat merkitään määräjärjestyksessä päällekkäisille viivastoille ja yhdistetään yhteisin tahtiviivoin siten, että ne ovat luettavissa yhtäaikaisesti. Partituuri on siis sekä säveltäjän lopputulos että kapellimestarin lähtökohta. Myös pienempien yhtyeiden yhdistelmänuottia kutsutaan partituuriksi.

W. A. Mozartin Musiikillisen pilan (KV 522) partituurin ensimmäiset tahdit.

Partituureissa monen puhaltimen (esimerkiksi klarinetti, käyrätorvi, trumpetti, tuuba) kirjoitetut ja todellisuudessa soivat säveltasot poikkeavat toisistaan, sillä ne ovat transponoivia soittimia. Yhdysvalloissa ym. transponoitu partituuri on yleisempi; Suomessa transponoimaton.lähde? Toisaalta useissa uudemmissa partituureissa kuitenkin näidenkin soitinten stemmat on kirjoitettu soivalle korkeudelle.

Stemmojen järjestys

muokkaa

Sinfoniaorkesteri

muokkaa

Stemmojen järjestys orkesteripartituurissa ylhäältä alas on tavallisimmin seuraava:[3]

Kamariyhtyeet

muokkaa

Orkesteria pienemmissä yhtyeissä käytetään toisinaan yllä esitetystä poikkeavaa järjestystä. Perusperiaatteena on kuitenkin:[4]

  1. sointinten ryhmittely soitinryhmien mukaan, ja
  2. soitinten järjestäminen äänialan perusteella korkeimmasta matalimpaan.

Kamariyhtyepartituureissa, joissa on mukana piano, sijoitetaan pianon osuus yleensä alimmaksi. Näin menetellään, kun pianisti soittaa partituurista. Jos partituuri taas on yhtyeen koon takia liian suuri eikä siitä soittaminen ole enää käytännöllistä, voidaan piano-osuus asettaa orkesteripartituurin mukaiseen järjestykseen.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. Matias Knuuti: Partituuri peda.net. Viitattu 3.10.2024.
  2. partituuri finto.fi. Viitattu 3.10.2024.
  3. Elaine Gould: Behind bars: the definitive guide to music notation, s. 511-512. London: Faber music, 2011. ISBN 978-0-571-51456-4
  4. 1 2 Elaine Gould: Behind bars: the definitive guide to music notation, s. 514-515. London: Faber music, 2011. ISBN 978-0-571-51456-4
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.