Objekti (lauseenjäsen)

Objekti (lat. obiectum ’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) on kielitieteessä lauseenjäsen, joka toimii verbin täydennyksenä eli argumenttina. Se ilmaisee tyypillisesti toiminnan kohdetta, jonka tilassa subjekti saa aikaan muutoksen, esimerkiksi Pekka maalaa taulua; kirjailija poltti viimeisen käsikirjoituksen; minä voin viedä sinut kotiin.

Objektin muoto ja merkitys

Objekti erotetaan verbin ykkösargumentista, subjektista, usein joko sijataivutuksen, adposition tai sanajärjestyksen avulla (englannin the dog chased the cat ’koira jahtasi kissaa’, vrt. the cat chased the dog ’kissa jahtasi koiraa’). Niin kutsutuissa akkusatiivikielissä objekti on tyypillisesti akkusatiivisijassa ja subjekti nominatiivissa. Objektin sijoja voi olla useampiakin, esimerkiksi suomessa vaihtoehtoja on periaatteessa neljä.

Objektina voi olla myös lause (Kuulin, että hän tulee) tai infiniittiseen verbinmuotoon perustuva rakenne (Kuulin hänen tulevan).

Objektina voi olla elolliseen olentoon viittaava sana, mutta usein objektin tarkoite on eloton. Monet verbit edellyttävät nimenomaan elotonta objektia (esim. kirjoittaa, purkaa, rakentaa). Elollisia objekteja on tyypillisesti tunnetta tai sen aiheuttamista ilmaisevilla verbeillä (itkettää, pyörryttää, pelottaa) tai käyttäytymiseen tai tiedontilaan vaikuttamista ilmaisevilla verbeillä (opettaa, kehottaa, käskeä).

Objektin tapaan voivat käyttäytyä tietyt adverbiaalit, jotka erottuvat varsinaisista objekteista etenkin merkityksensä perusteella: ne eivät ilmaise toiminnan kohdetta vaan esimerkiksi tapahtuman kestoa, määrää tai mittaa (juokse vielä tunti!, olen lukenut artikkelin vain kerran). Suomalaisessa kielioppiperinteessä niiden nimityksenä on osma (objektinsijainen määrän adverbiaali).

Objekti suomen kielessä

Objektin sijanvalinta

Suomen kieliopeissa on perinteisesti erotettu kaksi objektikategoriaa: kokonais- eli totaaliobjekti ja osa- eli partiaaliobjekti. Partiaaliobjektin sijasta Iso suomen kielioppi käyttää termiä partitiiviobjekti, sillä nämä objektit ovat aina partitiivisijassa, eikä partitiivi aina ilmaise ”osittaisuutta”, partiaalisuutta, vaan se voi liittyä esimerkiksi kieltoon.

Partitiiviobjektia käytetään

• jos lause on tulkinnaltaan kielteinen (en ole nähnyt sitä elokuvaa; tuohon on mahdotonta antaa vastausta),
• jos lauseen aspekti on rajaamaton eli toimintaa ei ole saatettu loppuun (taloamme maalataan vielä) tai toiminnalla ei voi ollakaan selvää lopputulosta (arvostan sinua), tai
• jos objekti on kvantitatiivisesti epämääräinen eli määrältään rajaamaton (söin aamulla puuroa; huomasin tekstissä virheitä).

Totaaliobjekti on joko genetiivi- tai nominatiivimuotoinen (aiemmin suomen kieliopeissa puhuttiin ”genetiiviakkusatiivista” ja ”nominatiiviakkusatiivista”). Lisäksi totaaliobjektina olevilla persoonapronomineilla sekä henkilöviitteisellä kysymyspronominilla kuka on erilliset t-päätteiset akkusatiivimuodot (minut, hänet, teidät...; kenet).

Nominatiivimuodossa totaaliobjekti on tyypillisesti niissä lausetyypeissä, joissa ei ole nominatiivimuotoista perussubjektia, eli passiivi- ja 1. tai 2. persoonan imperatiivirakenteissa (meille tilattiin taksi; tilaa ~ tilatkaamme taksi!), samoin nesessiivirakenteessa eli välttämättömyyttä ilmaisevassa infinitiivirakenteessa, jossa myöskään ei ole nominatiivimuotoista subjektia (nyt (teidän) pitäisi tilata taksi). Genetiivimuotoista totaaliobjektia käytetään silloin, kun lauseessa on tai voisi olla nominatiivimuotoinen subjekti: (te) tilasitte ~ vahtimestari tilasi taksin. Monikolliset totaaliobjektit ovat aina monikon nominatiivissa (vahtimestari tilasi kaikille taksit).

Pseudoergatiivisuus eli objektin kaltaiset subjektit

Ns. ergatiivikielissä objekti koodataan samalla sijalla (absolutiivi) kuin intransitiivisten (objektittomien) lauseiden subjekti (esimerkiksi lauseessa ”vauva nukkuu” ’vauva’-sana olisi absolutiivimuodossa, samoin lauseessa ”äiti syöttää vauvaa”). Suuri osa subjekteista siis käyttäytyy objektin tapaan, poikkeuksena vain toiminnallisten transitiivilauseiden subjektit (esimerkiksi ”äiti syöttää vauvaa”), jotka ovat ergatiivisijassa. Suomessa taas pieni osa subjekteista käyttäytyy objektin tapaan eli esiintyy partitiivi- tai akkusatiivimuotoisena: eksistentiaalilauseiden eli jonkin jossakin olemista ilmaisevien lauseiden määräämättömät subjektit ovat usein objektin tapaan partitiivisijassa (lautasella on puuroa, vrt. söin puuroa), ja eksistentiaalilauseiden tapaan toimivien omistusrakenteiden omistettua ilmaiseva pronomini voi olla akkusatiivimuodossa (sinulla on minut). Terho Itkonen on nimittänyt tätä ”pseudoergatiivisuudeksi”.

”Objekti” laajemmassa merkityksessä

Epäsuora objekti

Objektin määritteleminen merkityksen perusteella ei aina ole ongelmatonta, sillä verbillä voi olla useampia täydennyksiä, joita voisi merkityksen puolesta nimittää ”kohteeksi”. Länsieurooppalaisessa kielioppiperinteessä varsinaisen ns. suoran objektin ohella ”epäsuoraksi objektiksi” kutsutaan lauseenjäsentä, joka ilmaisee toiminnan saajaa, vastaanottajaa tai toiminnasta hyötyjää. Epäsuora objekti voi esimerkiksi englannin kielessä käyttäytyä tietyssä mielessä suoran objektin tapaan. Esimerkiksi englannin lauseessa The teacher gave a letter to the girl ’Opettaja antoi kirjeen tytölle’ epäsuora objekti (”tyttö”) voidaan nostaa suoran objektin asemaan verbin jälkeen (The teacher gave the girl a letter), tai lauseen passiivimuotoisessa variantissa epäsuora objekti voidaan nostaa subjektiksi samaan tapaan kuin suorakin (The letter was given to the girl ’kirje annettiin tytölle’, The girl was given a letter ’tytölle annettiin kirje’). Saksan kaltaisissa kielissä epäsuora objekti on tyypillisesti datiivisijassa: Kunibert bestellt seiner Freundin einen Kaffee ’Kunibert tilaa tyttöystävälleen kahvin’.

Suomen kielen kuvauksissa ”epäsuoran objektin” käsitettä ei yleensä käytetä. Vastaavaa lauseenjäsentä on suomessakin joskus nimitetty objektiiviksi tai datiiviadverbiaaliksi. Sen sija on yleensä allatiivi, esimerkiksi Opettaja antoi kirjeen tytölle. Suomen kielen kannalta se ei rinnastu objektiin vaan paremminkin muihin paikallissijaisiin adverbiaaleihin.

”Objekti” ’täydennyksen’ merkityksessä

Joissakin lauseopin teoreettisissa kuvausmalleissa ”objektiksi” kutsutaan mitä hyvänsä pakollista täydennystä. Esimerkiksi preposition täydennyksenä olevaa nominilauseketta (englannin ilmauksessa around the corner ’kulman takana’ preposition around täydennyksenä oleva the corner) nimitetään joskus, varsinkin englanninkielisessä kielitieteellisessä kirjallisuudessa, ”preposition objektiksi”.