Lillian Hellman
Lillian Hellman (20. heinäkuuta 1905 New Orleans, Louisiana – 30. heinäkuuta 1984 Martha's Vineyard, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. Hänen kirjoittamia näytelmiään ovat muun muassa The Children's Hour (1934), The Little Foxes (1939, suom. Pienet ketut), Watch on the Rhine (Vartio Reinillä, 1941), Another Part of the Forest (1946, suom. Perhesalaisuus) ja Toys in the Attic (1960, suom. Rikotut leikit). Hellmannilla oli pitkäaikainen suhde kirjailija Dashiell Hammettin kanssa.[1]
| Lillian Hellman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1905 New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat |
| Kuollut | 30. heinäkuuta 1984 Martha's Vineyard, Massachusetts |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Puoliso | Arthur Kober ( 1925; 1932 mennessä) Dashiell Hammett (1932–1960) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä
muokkaaHellman syntyi vuonna 1905 New Orleansissa varakkaaseen juutalaisperheeseen. Isä matkusteli puolet vuodesta työnsä puolesta, ja sen ajan Hellman vietti äitinsä kanssa New York Cityssä. Isän ollessa kotona perhe asui New Orleansissa. New Orleansissa asuessaan Hellman pinnasi usein koulusta ja piiloutui sen sijaan pihapuuhun kirjoja lukemaan. Koska hän oli kuitenkin luokkatovereitaan paljon edellä, opettajat eivät välittäneet poissaoloista. New York Cityssä koulu oli puolestaan vaativampaa ja Hellman olikin luokkatovereitaan jäljessä.[2]
Hellman jätti collegen kesken ja hakeutui 19-vuotiaana toimistotyöhön suureen kustantamoon. Hän meni vuonna 1925 naimisiin näytelmäkirjailija Arthur Koberin[3] kanssa ja julkaisi joitain novelleja. 1930-luvulla pariskunta muutti ja sai töitä Hollywoodista. Hellman luki ja kirjoitti lyhyitä raportteja uusien elokuvien käsikirjoituksista. Tätä työtä hän inhosi. Hollywoodissa hän tapasi kirjailija Dashiell Hammettin ja ihastui tähän. Vuoteen 1932 mennessä Hellman oli eronnut Koberista ja muuttanut Hammettin kanssa yhteen. Hellman pysyi Koberin kanssa kuitenkin elinikäisinä ystävinä. Hammettin kanssa Hellmanilla oli 30 vuoden mittainen suhde, jonka aikana he olivat välillä yhdessä ja välillä eronneina.[2]
Hammettin innoittamana Hellman alkoi kirjoittaa näytelmiä. Hammett ehdotti Hellmanille välillä aiheita näytelmiin ja tarjosi mielipiteitään kirjoituksista. Hellman kirjoitti joitain näytelmiä useita kertoja uudelleen ennen kuin Hammett antoi niille hyväksyntänsä. Hänen ensimmäinen näytelmänsä The Children's Hour (1934) oli valtavan suosittu ja voitti melkein Pulitzer-palkinnon. Vuosien mittaan Hellman kirjoitti kahdeksan muuta näytelmää, joista osa sai suurta suosiota.[2]
Kirjoitustyöstään saamiensa palkkioiden avulla Hellman osti maatilan ja muuti sinne yhdessä Hammettin kanssa. Maatilan töiden lisäksi Hellman kirjoitti näytelmiä ja käsikirjoituksia, usein ajankohtaisista aiheista. Hänestä tuli Hollywoodin parhaiten palkattu käsikirjoittaja.[2]
Kirjoitustyön lisäksi Hellman otti kantaa moniin poliittisiin asioihin. Hän auttoi käsikirjoittajien ammattiliiton perustamisessa, raportoi Espanjan sisällissodasta fasismin vastaisesta näkökulmasta ja teki työtä kansalaisoikeuksien puolesta Yhdysvalloissa. Hellman myös vieraili Neuvostoliitossa. Vuonna 1952 Hellman ja Hammett joutuivat Hollywoodin mustalle listalle ja tulotalonsa laskettua myymään tilansa. Sitä ennen Hammett oli joutunut kuuden kuukauden ajaksi vankilaan kieltäydyttyään auttamasta erästä Yhdysvaltain edustajanhuoneen komiteaa heidän kommunisminvastaisissa tutkinnoissaan.[2]
Mustalle listalle jouduttuaan Hellman hankki työn tavaratalosta. Hän kirjoitti romaaneihin ja ulkomaalaisiin näytelmiin perustuvia näytelmiä ja teki kustannustoimitusta muiden teksteille. Hän kuitenkin menetti ajan mittaan intohimonsa teatteriin, ja Hammett kuoli vuonna 1960 syöpään. Hellman aloittikin uuden uran Harvardin ja Yalen yliopistoissa luovan kirjoittamisen opettajana. Hän kirjoitti myös naistenlehtiin ja julkaisi neljä muistelmateosta, joista ensimmäinen eli Unfinished Woman sai vuonna 1969 National Book Award -palkinnon. Muistelmat olivat myyntimenestyksiä.[2]
Suomennetut teokset
muokkaa- Perhesalaisuus : kolminäytöksinen näytelmä (Another Part of the Forest), suom. Tauno Tainio. Työväen Näyttämöiden Liitto
- Pienet ketut (The Little Foxes), suom. Lauri Sipari. Työväen Näyttämöiden Liitto 1989 (Näytelmämoniste)
- Kaikki tulevat päivät (Days to Come), suom. Lauri Sipari. Työväen Näyttämöiden Liitto 1981
- Vartio Reinillä (Watch on the Rhine), suom. Pentti Saarikoski. Helsinki : Näytelmäkulma, 1978
- "Muistojeni Hammett", teoksessa: Varjomiehen jäljillä : Dashiell Hammett 100 vuotta. toimittanut Keijo Kettunen. Ruumiin kulttuuri -lehden erikoisjulkaisu. Helsinki: Suomen dekkariseura, 1994 ISBN 9519532749
- Rikotut leikit (Toys in the Attic), 1963[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Paul P. Reuben: Perspectives in American Literature - A Research and Reference Guide - An Ongoing Project (Chapter 8: Lillian Hellman (1905-1984)) California State University. Arkistoitu 7.6.2010. Viitattu 12.11.2009. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 Hazell, Rebecca: Women writers, s. 78–81. Abbeville Press, 2002. ISBN 0-7892-0697-8 (englanniksi)
- ↑ Lillian Hellman www.encyclopedia.com. Viitattu 15.7.2026.
- ↑ Rikotut leikit Ilona, viitattu 4.1.2025
Aiheesta muualla
muokkaa- authorscalendar.info: Lillian Hellman (1905-1984) (englanniksi)
- Hellman, Lillian: Six Plays. New York: Vintage Books, 1979. ISBN 0-394-74112-9 (englanniksi)
- Kessler-Harris, Alice: A difficult woman : the challenging life and times of Lillian Hellman. New York: Bloomsbury Press, 2012. ISBN 9781596913639 (englanniksi)
- Lederer, Katherine: Lillian Hellman. Twayne's United States authors series TUSAS 338. Boston, Mass.: Twayne's, 1979. ISBN 0-8057-7275-8 (englanniksi)