Wikipedia

Leopold II (Belgia)

belgialaisten kuningas vuosina 1865–1909

Leopold II (Léopold Louis-Philippe Marie Victor) (9. huhtikuuta 1835 – 17. joulukuuta 1909) oli belgialaisten kuningas vuodesta 1865 kuolemaansa saakka.[1] Leopold oli Belgian pisimpään vallassa ollut kuningas.[2] Hän seurasi hallitsijana isäänsä Leopold I:tä. Belgian ulkopuolella Leopold II muistetaan lähinnä Kongon vapaavaltion perustajana ja ainoana omistajana. Kongon vapaavaltio oli yksityinen hanke, jonka kuningas otti toimekseen, kumin ja norsunluun keräämiseksi. Hanke perustui julmaan orjuuteen ja oli vastuussa miljoonien afrikkalaisten kuolemasta.

Leopold II
Belgialaisten kuningas
Valtakausi 17. joulukuuta 1865 –17. joulukuuta 1909
Edeltäjä Leopold I
Seuraaja Albert I
Syntynyt 9. huhtikuuta 1835
Bryssel, Belgia
Kuollut 17. joulukuuta 1909 (74 vuotta)
Laeken, Belgia
Puoliso Marie Henriette
Lapset Louise
Leopold
Stephanie
Clémentine
Lucien Philippe Marie Antoine
Philippe Henri Marie François
Koko nimi Léopold Louis-Philippe Marie Victor
Suku Saksi-Coburg-Gotha
Isä Leopold I
Äiti Louise
Uskonto roomalaiskatolilainen
Nimikirjoitus

Suku ja nuoruus

muokkaa

Leopold II syntyi Brysselissä kuningas Leopold I:n ja Louise d’Orléansin toiseksi vanhimmaksi, mutta vanhimmaksi eloonjääneeksi pojaksi. Hän liittyi nuorena Belgian armeijaan.

Vuonna 1846 Leopold nimitettiin virallisesti Brabantin herttuaksi.[3] Ollessaan 20-vuotias Leopold nimitettiin Belgian senaattiin kuninkaallisen taustansa vuoksi.[1]

Avioliitto ja lapset

muokkaa

Leopold meni Brysselissä 22. elokuuta 1853 naimisiin Marie Henriette Anne von Habsburg-Lothringenin, Itävallan arkkiherttuattaren kanssa.[4] Tämä oli Itävallan arkkiherttuan, Unkarin palatiini Joosefin (1776–1847) tytär, Joosefin isä puolestaan oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Leopold II (1747–1792).[3]

Leopold II ja Marie Henriette Anne saivat neljä lasta:[1]

Leopold II:lla oli myös kaksi avioliiton ulkopuolista poikaa:

  • Lucien Philippe Marie Antoine (1906–1984)
  • Philippe Henri Marie François (1907–1914).

Aviottomien lasten äiti oli Blanche Zélia Joséphine Delacroix, joka tunnetaan myös nimellä Caroline Lacroix. Hän meni kuninkaan kanssa naimisiin 12. joulukuuta 1909 uskonnollisessa seremoniassa, joka ei kuitenkaan ollut Belgian lakien mukaan pätevä.lähde? Seremonia tapahtui viisi päivää ennen kuninkaan kuolemaa Laekenin linnassa. Lacroix’n seuraava aviomies Antoine Durrieux adoptoi pojat vuonna 1910.

Belgialaisten kuninkaana

muokkaa

Leopold nousi belgialaisten kuninkaaksi 17. joulukuuta 1865 vannottuaan hallitsijanvalansa.[1]

Italialainen anarkisti Gennaro Rubino yritti 15. marraskuuta 1902 epäonnistuneesti murhata kuningas Leopold II:n, joka ratsasti kuninkaallisessa saattueessa juuri kuolleen vaimonsa, Marie Henrietten, muistoseremoniaan. Rubino avasi tulen ampuen kolme laukausta kohti Leopoldin vaunua, mutta yksikään hänen laukauksistaan ei osunut ja Rubino pidätettiin.

Yksityinen kolonialismi

muokkaa

Ennen Kongoa Leopold käski Belgian Madridin-suurlähettilästä aloittamaan neuvottelut Espanjan kuningatar Isabella II:n kanssa Filippiinien ostamisesta. Suurlähettiläs ei kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään, minkä vuoksi Leopold vaihtoi hänet toiseen. Kun Isabella syöstiin vallasta, Leopold yritti aloittaa neuvotteluja uudelleen, mutta nämä kariutuivat rahojen puutteeseen. Tämän jälkeen Leopoldin siirtomaahaaveet kohdistuivat Afrikkaan.[5][6][7]

Leopold uskoi hartaasti siirtomaiden olevan avain maan suuruuteen ja työskenteli väsymättömästi saadakseen siirtomaan Belgialle huolimatta siitä, että Belgialla ei ollut virallisesti edes kauppalaivastoa. Hän onnistui perustamaan Kongon vapaavaltion, josta tuli hänen yksityinen siirtomaansa.[3][8]

Useiden epäonnistuneiden siirtomaiden hankkimiseen Afrikassa tai Aasiassa tähtäävien suunnitelmien jälkeen loi Leopold II vuonna 1876 yksityisen hallintoyhtiön, joka oli naamioitu kansainväliseksi tieteen ja ihmisystävällisyyden yhdistykseksi. Vuonna 1879, hallintoyhtiön nimissä, hän palkkasi kuuluisan tutkimusmatkailijan Henry Morton Stanleyn perustamaan siirtomaan Kongon alueelle. Diplomaattinen toiminta sai aikaan vuoden 1884–1885 Berliinin konferenssin, jossa 14 Euroopan maan sekä Yhdysvaltojen edustajat tunnustivat Leopoldin vallan suurimmalla osalla alueesta, johon hän ja Stanley olivat asettaneet vaatimuksensa. Seurauksena 5. heinäkuuta 1885 Belgian parlamentti perusti Kongon vapaavaltion[1] (myöhemmin Belgian Kongo ja itsenäistyneenä Zaire ja nykyään Kongon demokraattinen tasavalta), joka oli alueeltaan 76 kertaa Belgian kokoinen ja jota Leopold II hallitsi yksityisomaisuutenaan.

Nykyään Kongon vapaavaltion aikaisia tapahtumia pidetään yhtenä historian pahimmista kansanmurhista ja ihmisoikeusrikoksista: 40 vuoden aikana Kongon asukasluku väheni noin 20 miljoonasta noin 10 miljoonaan. Raportit alkuperäisväestön törkeästä hyväksikäytöstä ja laajalle levinneistä ihmisoikeusrikoksista (muun muassa orjuus, silpominen, raiskaukset ja murhat), erityisesti kumiteollisuudessa johtivat kansainväliseen liikehdintään 1900-luvun alussa. Lopulta vuonna 1908 Belgian parlamentti pakotti kuninkaan luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle.

Belgiassa

muokkaa

Monet belgialaiset pitävät Leopold II:sta "Rakentajakuninkaana" (ransk. le roi bâtisseur, holl. Koning-Bouwer), sillä hän aloitti useita rakennushankkeita Belgiassa (pääasiassa Brysselissä, Ostendissa ja Antwerpenissa). Rakennukset käsittävät muun muassa Kuninkaalliset kasvihuoneet Laekenissa (osana Laekenin kuninkaallista linnaa), Japanilaisen tornin, Kiinalaisen paviljongin, Musée du Congo (nykyään Kuninkaallinen Keski-Afrikan museo) ja sitä ymparöivän puiston Tervurenissa, Cinquantenaire itsenäisyyden 50-vuotisjuhlien monumentti Brysselissä ja Antwerpenin rautatieaseman. Hän kykeni pystyttämään nämä rakennukset varoilla, jotka Kongon vapaavaltion riistosta saatiin.

Kun Kongo siirrettiin Leopoldilta Belgialle, tapahtui "suuri unohdus", kuten Adam Hochschild asian ilmaisee Kuningas Leopoldin haamussa. Kuninkaallinen Keski-Afrikan museo ei pitkään maininnut sanallakaan Kongon vapaavaltiossa tapahtuneita julmuuksia ja hirmutekoja. Julkisuudessa olleen arvostelun kautta museon historiaosuutta on uudistettu 2000-luvun jälkipuoliskolla. Toisen esimerkin voi löytää Blankenbergen rantakadulta, suositulta rantalomakohteelta, jossa monumentti esittää kolonialistia jaloissaan musta lapsi (oletettavasti tuomassa hänelle "sivistystä") ilman mitään kommentteja, antaen lisäkuvaa "suuresta unohduksesta".lähde?

Leopoldin hallituskausi oli Belgian talouden kukoistuskausi ja hän keskittyi täyttämään valtion kassaa. Leopoldin suhteesta rahaan kertoo tapaus, jossa hän sanoi Saksan keisari Vilhelm II:lle Berliinissä vieraillessaan, että "meille kuninkaille ei ole juurikaan jäänyt mitään muuta kuin rahaa".[3] Sisäpolitiikassa Leopold painotti erityisesti vahvaa armeijaa puolueettomuuden pohjana[4], mutta hän sai yleisen asevelvollisuuslain voimaan vasta kuolinvuoteellaan.[1]

Kuolema ja jälkimaine

muokkaa

Kuningas Leopold II kuoli 17. joulukuuta 1909[9] ja hänet haudattiin Belgian kuninkaiden hautakammioon Laekenin linnankirkossa. Hänen seuraajakseen belgialaisten kuninkaaksi nousi hänen veljenpoikansa Albert I.

Osittain johtuen Leopoldin maineesta rakentajakuninkaana hänelle on pystytetty useita patsaita ympäri Belgiaa.[2]

Leopold II on yhä ristiriitainen henkilö Kongossa; vuonna 2005 hänen patsaansa otettiin alas vain muutama tunti sen jälkeen, kun se oli uudelleenpystytetty pääkaupungissa, Kinshasassa. Kongolainen kulttuuriministeri Christoph Muzungu päätti uudelleenpystyttää patsaan vedoten siihen, että ihmisten pitäisi nähdä myös kuninkaan hyvät puolet huonojen puolien lisäksi. Mutta vain muutama tunti siitä, kun tämä kuusimetrinen patsas oli pystytetty keskelle liikenneympyrää lähellä Kinshasan päärautatieasemaa, otettiin se alas ilman selitystä.

Vuonna 2020 alkaneiden George Floydin murhaa seuranneiden mielenosoitusten seurauksena Leopold II:n patsaita töhrittiin ja poistettiin julkisilta paikoilta. Kinshassassa ei kuitenkaan ollut samaan aikaan yhtä näkyviä mielenilmauksia tai ilkivaltaa Leopoldin patsaita vastaan; huolimatta siitä, että Kongon demokraattinen tasavalta juhli samana vuonna itsenäisyytensä 60-vuotisjuhlaa.[10][11] Kuningas Philippe on sittemmin ilmaissut, että Belgian siirtomaahistoria oli valitettavaa, joskin hän ei suoraan pyytänyt anteeksi.[12]

Kunnianosoituksia

muokkaa

Belgialaiset

muokkaa

Kuninkaana Leopold oli seuraavien belgialaisten ritarikuntien suurmestari:

Ulkomaalaiset

muokkaa

Lähde:[19]

Leopold II:ta koskevaa kirjallisuutta

muokkaa
  • Adam Hochschildin Kuningas Leopoldin haamu kuvailee kuningas Leopoldin Kongon hallinnon historiaa ja julmuuksia. (Hochschild, Adam: Kuningas Leopoldin haamu: Kertomus ahneudesta, terrorista ja sankaruudesta siirtomaa-ajan Afrikassa. ((King Leopold’s ghost: A story of greed, terror and heroism in colonial Africa, 1998.) Suomentanut Heikki Salojärvi) Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2850-4 )
  • Joseph Conrad kuvailee kirjassa Pimeyden sydän Kuningas Leopoldin Belgian Kongoa orjatyövoiman, raiskauksien ja silpomisien järjestelmäksi.
  • Mark Twain kirjoitti purevan poliittisen satiirin, King Leopold's Soliloquy.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. 1 2 3 4 5 6 King Leopold II The Belgian Monarchy. 2024. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  2. 1 2 Who was King Leopold II and why do some want his statues removed? Euronews. 8.6.2020. Arkistoitu 24.2.2024. Viitattu 31.5.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 Leopold II | Biography, Facts, & Legacy Encyclopædia Britannica. 5.4.2024. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  4. 1 2 Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 938–939. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  5. ↑ Ocampo, Ambeth: Looking Back, s. 54–57. Anvil Publishing, 2009. ISBN 978-971-27-2336-0 (englanniksi)
  6. ↑ The Fascinating Story of the Belgian King and Tyrant Who Tried to Buy the Philippines Three Times Esquiremag.ph. Arkistoitu 29.5.2023. Viitattu 18.6.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Un estudio revela que Leopoldo II de Bélgica planeó invadir Holanda La Vanguardia. 26.6.2009. Viitattu 18.6.2026. (espanjaksi)
  8. ↑ Belgian King Establishes Congo Free State National Geographic Society. 2024. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 73. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  10. ↑ In DR Congo, King Leopold's statue stoic as protests rage elsewhere France 24. 12.6.2020. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Leopold II: Belgium 'wakes up' to its bloody colonial past BBC News. 12.6.2020. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Belgium's colonial history in Congo: Is 'regret' enough? | DW News 11.6.2022. DW News. Viitattu 1.6.2026. (englanniksi)
  13. ↑ Order of Leopold, Knight, Civil Division 2026. Medalbook. Viitattu 1.6.2026. (englanniksi)
  14. ↑ Order of the Crown, Officer 2026. Medalbook. Viitattu 1.6.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Order of Leopold II, Knight 2026. Medalbook. Viitattu 1.6.2026. (englanniksi)
  16. ↑ Order of the African Star, Gold Medal (1888-1951) 2026. Medalbook. Viitattu 1.6.2026. (englanniksi)
  17. ↑ Royal Order of the Lion, Gold Medal 2026. Medalbook. Viitattu 1.6.2026. (englanniksi)
  18. ↑ Échos de la Ville. L'Indépendance belge, 11.5.1902, 131. vsk, s. 2. Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
  19. ↑ Duchesne, Albert: Revue Internationale d'Histoire militaire. Commission internationale d’histoire militaire, 1965, 23. vsk, s. 456–478 & 480. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  Edeltäjä:
Leopold I		 Belgialaisten kuningas
1865–1909		 Seuraaja:
Albert I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leopold_II_(Belgia)&oldid=24090314”