Infimum
Järjestetyn joukon osajoukon infimum eli suurin alaraja on joukon alkio, joka on suurin kaikista osajoukon kaikkia alkioita pienemmistä tai yhtä suurista alkioista. Infimum ei välttämättä kuulu osajoukkoon . Jos joukko sisältää pienimmän alkion eli minimin, on se myös joukon infimum. Infimum on yksikäsitteinen, jos se on olemassa.
Reaalilukujen joukon osajoukoille infimum määritellään joskus miinus äärettömyydeksi, jos se ei ole olemassa. Tällöin saatetaan sanoa, että kaikille reaalilukujoukoille on yksikäsitteinen infimum.
Jos on järjestetty joukko, niin sen infimumia merkitään symbolilla
Vähenevän lukujonon , jolle siis , infimumia voi merkitä symbolilla
Reaalilukujoukon infimum
muokkaaAlarajan määritelmä. Olkoon .
Reaaliluku on joukon alaraja , jos ja vain jos kaikille pätee . Esimerkiksi eräs joukon alarajoista on , sillä ja .
Joukko on alhaalta rajoitettu jos ja vain jos jokin reaaliluku on sen alaraja. Esimerkiksi joukko ei ole alhaalta rajoitettu, koska se sisältää mielivaltaisen pieniä negatiivisia kokonaislukuja.
Infimumin määritelmä. Olkoon edelleen .
Luku on joukon infimum eli suurin alaraja, jos ja vain jos se on suurin joukon alarajoista eikä mikään suurempi reaaliluku ole joukon alaraja.
Tällöin merkitään . Siis joukolla on infimum ja kyseinen infimum on .
Jos epätyhjällä joukolla on olemassa infimum, se on yksikäsitteinen. Joukolla voi siis olla enintään yksi infimum. Todistus. Olkoon ja oletetaan, että joukolla on toinenkin infimum: . Siis on joukon eräs alaraja. Tällöin infimumin määritelmän nojalla . Samoin saadaan . Siis .
Jos on olemassa niin joukko on alhaalta rajoitettu. Toisaalta joukko voi olla alhaalta rajoitettu vaikka infimumia ei olisikaan olemassa. Esimerkiksi joukolla on äärettömästi alarajoja, mutta suurin alaraja , joten rationaalilukujen joukossa sillä ei ole infimumia.
Joukon minimi
muokkaaJoukon pienimmän alkion eli minimin on kuuluttava joukkoon kun taas infimumin ei tarvitse kuulua joukkoon. Siis jos infimum on olemassa, se ei välttämättä kuulu joukkoon S. Jos joukko sisältää pienimmän alkion eli minimin, on se joukon infimum.
Jos ja on olemassa niin .
Todistus. Olkoon .
Tällöin on joukon alaraja eli kaikilla pätee .
Koska niin . Toisaalta aikaisemman nojalla on joukon alaraja. Siis . Siis .
Infimumin osoittaminen
muokkaaYksinkertaisessakin tapauksessa infimumin määritelmän soveltaminen on melko työlästä. Seuraavien lauseiden avulla infimumia voidaan tutkia yksinkertaisemmalla tavalla.
Lause 1. Olkoon ja . Tällöin on olemassa , jolle . [1] Toisin sanoen jos olisi yhtään pienempi, se ei enää olisi joukon alaraja.
Lause 2. Olkoon ja . Tällöin jos ja vain jos
1) on joukon alaraja. Siis kaikilla .
2) Kaikille on olemassa jokin , jolle .
Infimum voidaan osoittaa jollakin seuraavista tavoista tilanteesta riippuen:
a) Jos joukossa näyttäisi olevan pienin alkio , osoitetaan kohdat:
1) .
2) kaikilla .
Tällöin .
b) Jos joukko on alhaalta rajoitettu, mutta joukossa ei ole pienintä alkiota, osoitetaan kohdat:
1) kaikille , jolloin on :n eräs alaraja.
2) ei ole :n alaraja vaikka valittaisiin miten pieneksi. Siis :n on oltava alarajoista suurin.
Tällöin .
c) Osoitetaan, että joukko ei ole alhaalta rajoitettu näyttämällä, että joukossa on mielivaltaisen pieniä lukuja. Siis joukosta löytyy mielivaltaisesti valittua rajaa pienempiä lukuja.
Esimerkkejä
muokkaa- mutta ei ole olemassa.
- mutta ei ole olemassa, koska luku ei sisälly joukkoon.
- Luonnollisten lukujen joukolla ei ole ylärajaa, sillä joukolla ei ole suurinta alkiota eikä joukko siis ole ylhäältä rajoitettu. Joukolla on kuitenkin alaraja: nolla. Siis on alhaalta rajoitettu ja luonnollisten lukujen joukolla on siis infimum. Merkitään inf() = 0.
Katso myös
muokkaa- Limes inferior Jonon äärettömän kaukana olevien alkioiden infimum
- Oleellinen infimum Joukon suppeimman positiivismittaisen osajoukon infimum
- Supremum Joukon pienin yläraja
Lähteet
muokkaa- Apostol, Tom. M.: Mathematical analysis. Addison-Wesley publishing company. 3. edition. London, England, 1960, 7–8.
- Hurri-Syrjänen, Ritva. Differentiaali- ja integraalilaskenta, Luentomonisteet. Helsingin yliopisto, Syksy 1999, 11–14.
- Huuskonen, Taneli. Analyysin peruskurssi: Supremum ja infimum. Luentomoniste-pdf. Helsingin yliopisto. Helsinki, 2006.[vanhentunut linkki]
- Myrberg, Lauri. Differentiaali- ja integraalilaskenta, osa 1. 3 painos. Yhteiskirjapaino Oy, Helsinki, 1981, 17–20, 24–26.
- http://joyx.joensuu.fi/~didmatcl/anper1.pdf/[vanhentunut linkki]
- https://matta.hut.fi/matta2/mtreeni1/ag/ag002.pdf
Viitteet
muokkaa- ↑ Latvala, Visa: "Mitta- ja integraaliteoria a" (kurssimoniste), 2008,