Ford Cortina
Ford Cortina on perheauto, jota Englannin Ford myi vuosina 1962–1982. Cortina oli Fordin massatuote, jota myytiin suunnattomia määriä. Se korvattiin vuonna 1982 Ford Sierra -mallilla. Cortinaa tuotettiin viiden sukupolven ajan (Mark I – Mark V). Virallinen kutsumanimi viimeisen sukupolven Cortinalle oli Englannissa Ford Cortina 80. Viimeiset kaksi mallisukupolvea Cortina oli koko lailla identtinen saksalaisen sisarmallinsa Taunuksen kanssa.
Mark I
muokkaa
Takavalojensa ansiosta lempinimellä ”tähtiperä” tunnettu Cortina Mk.I oli tuotannossa 1962–1966. Tavanomaisten 1,2-litraisten perheautojen lisäksi mallistoon kuului 1,5-litrainen GT sekä 1,6-litraisella TwinCam-moottorilla varustettu Cortina Lotus. Mallimerkintänsä mukaan auton moottori oli Lotus-yhtiön käsialaa.
Perusmallissa varusteita on vähän, esimerkiksi konepeltiä ei voi lukita ja lämpömittari puuttuu. Nelisylinterisen 1 198 cm³:n rivimoottorilla varustettu Cortinan perusmalli kiihtyi 0–100 km/h 25,6 sekunnissa. Huippunopeudeksi Tekniikan Maailma 12/1962 mittasi 124,1 km/h. Moottori on samaa alkuperää kuin Ford Angliassa, paitsi että sylinterin iskun pituutta on lisätty. Kulutus oli koeajossa 8,5 litraa superbensiiniä sadalla kilometrillä. Kaksiovinen Ford Cortina maksoi Suomessa 824 000 vanhaa markkaa vuonna 1962.[1]
Ford Cortina GT tuli myyntiin keväällä 1963. Varustelua oli parannettu, vakiovarusteita olivat kierroslukumittari, öljynpainemittari, lämpömittari ja latausjärjestelmän mittari. Konepelti säilyi yhä lukottomana. Edessä ovat levyjarrut, mutta jarrutehostin puuttuu. Etuistuimia voi säätää vain pituussuunnassa, niiden kaltevuutta ei voi säätää. GT:n 1 500 cm³:n moottorin suurin teho on 58 kW (78 hv, DIN) ja suurin vääntömomentti 123,6 Nm DIN (12,6 kpm). Cortina GT kiihtyi 0-100 km/h 14,8 sekunnissa ja huippunopeus oli 148,4 km/h. Kulutus oli koeajossa keskimäärin 11,1 litraa superbensiiniä sadalla kilometrillä. Ford Cortina GT maksoi Suomessa vuonna 1965 11 160 markkaa.[2]
Mitat (Cortina GT 1965)
muokkaa| Pituus | 4 275 mm |
| Leveys | 1 590 mm |
| Korkeus | 1 440 mm |
| Akseliväli | 2 400 mm |
| Raideleveys (edessä / takana) | 1 260 mm / 1 260 mm |
| Omapaino | 890 kg |
Mark II
muokkaa
Toisen sukupolven Cortinan suunnittelusta vastasi Roy Haynes. Se oli tuotannossa vuosina 1966–1970. Auto oli hieman edeltäjäänsä lyhyempi, mutta 2½ tuumaa kasvanut leveys toi selkeästi lisää tilaa matkustajille. Ensimmäiset Mk.II Cortinat olivat saatavilla joko 1,5-litraisella tai Angliasta lainatulla 1,2-litraisella "Kent"-moottorilla. Elokuusta 1967 alkaen ne korvattiin uusilla 1300- ja 1600-kuutioisilla moottoreilla, joissa oli myös läpihengittävä sylinterinkansi.
Mallisarjan huipulla oli edelleen 1,6-litraisella TwinCam-moottorilla varustettu Cortina Lotus.
Mark III
muokkaa
Kolmannen sukupolven Cortina tunnetaan Fordin sisäisessä kirjanpidossa mallinimellä TC1 eli Taunus-Cortina. Se oli tuotannossa vuosina 1970–1976. Teknisesti auto oli hyvin pitkälle yhteneväinen saksalaisen Ford Taunuksen kanssa, ja ulkoisestikin perusmuodossa oli havaittavissa sukupiirteitä, vaikka ulkoiset osat eivät olleetkaan keskenään vaihtokelpoisia. Auton kokonaispituus oli sama kuin edellisen sukupolven Cortinassa mutta leveys oli kasvanut 100 mm ja akseliväli 76 mm joten auto näytti selvästi edeltäjäänsä suuremmalta. Cortina Mk.III oli tarjolla perusmallin lisäksi neljällä muulla eri varustelu vaihtoehdolla: L (Luxury), XL (Xtra Luxury), GT (Grand Touring) ja GXL (Grand Xtra Luxury).
Mark IV
muokkaa
Neljännen sukupolven Cortina oli oikeastaan sama auto kuin saksalainen sisarmallinsa Taunus. Cortina esiteltiin syyskuussa 1976 ja se oli tuotannossa vuoteen 1979 saakka. 2-litraisen, amerikanserkku Ford Pinton SOHC-moottorin lisäksi tarjolla oli vuodesta 1977 alkaen ns. kölniläinen 2,3-litrainen V6-moottori, joka oli jo tullut tutuksi Ford Caprin ja Ford Granadan malleista. V6-moottorinen Cortina ei kuitenkaan kiinnostanut asiakkaita kovinkaan suuresti, koska kohonneen polttoaineen kulutuksen ja kohonneiden vakuutusmaksujen vastapainoksi se ei tarjonnut mitään merkittävää parannusta auton suorituskykyyn. Kiihtyvyys 0-60 mph parani vai puoli sekuntia ja huippunopeus kasvoi 5 mph.
Mark V
muokkaa.jpg)
Viidennen sukupolven Cortina esiteltiin vuonna 1980 ja sen tuotanto kesti vain kolme vuotta. Erot edelliseen neljännen sukupolven malliin olivat lähinnä kosmeettisia. Vuonna 1982 Cortinan ja sen saksalaisen sisarmallin Taunuksen korvasi täysin uusi Ford Sierra.
Myynti Suomessa
muokkaaHenkilöautojen tuontisäännöstely Suomessa purettiin vuonna 1962, mikä sattui erityisen sopivasti saman vuoden autouutuudelle Cortinalle. Ensimmäiset Cortinat saatiin esiteltäviksi Ford-piirimyyjille syyskuussa 1962. Aluksi saatavana oli vain kaksiovinen malli, ja vuoden 1963 aikana myyntiin tulivat neliovinen malli ja farmari.[3] Juuri Cortinan ja pienemmän Ford Anglian ansiosta brittiläisten Ford-henkilöautojen määrä nousi Suomessa vuosina 1960–1965 yli neljä- ja puolikertaiseksi, kun Suomen koko henkilöautokanta vain hieman yli kaksinkertaistui samalla ajanjaksolla. Suomen henkilöautomarkkinoilla brittiläisten Fordien edellä oli vain Volkswagen.[4] Vuonna 1965 Cortinan kaksiovinen, 1200 cm³:n moottorilla varustettu perusmalli maksoi Suomessa 8 168 markkaa ja huippumalli Cortina 1500 GT 10 202 markkaa. Saman koko- ja hintaluokan autoja olivat mm. Datsun Bluebird (8 290 mk), Fiat 1300 (9 620 mk), Ford Taunus 12 M (8 939 mk), Peugeot 403 (9 450 mk) ja Simca 1500 (10 500 mk).[5] Cortina GT oli 1960-luvun puolivälissä suosittu ralliauto myös Suomessa, ja Oy Ford Ab:n vuonna 1964 perustamassa rallitallissa ajoivat muiden muassa Esko Keinänen ja Kari O. Sohlberg.[6]
Toisen sukupolven Cortina esiteltiin Suomessa vuodenvaihteessa 1966–1967. Vuonna 1968 se nousi Suomen eniten myydyksi henkilöautoksi Volkswagen Kuplan ohi.[7] Cortinan kolmas versio tuli myyntiin loppuvuodesta 1970, mutta se ei – suhteellisen edullisesta hinnastaan huolimatta – enää saavuttanut edeltäjiensä suosiota. Vuonna 1971 Cortina 1600 maksoi 14 760 markkaa ja sen saksalainen sisarmalli Taunus 1600 16 595 markkaa. Cortinan tuonti Suomeen päättyi vuonna 1974 ja Taunuksesta tuli Fordin myyntimalli Suomen markkinoilla tässä kokoluokassa.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ Tekniikan Maailma 12/1962, koeajo
- ↑ Tekniikan Maailma 12/1965, koeajo
- ↑ Olli J. Ojanen: Ford – Englannin Fordit, s. 69–70. Helsinki: Alfamer Oy, 1998.
- ↑ Ojanen 1998, s. 75.
- ↑ Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 516–529. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1965.
- ↑ Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s.63. Helsinki: Otava, 1967.
- ↑ Ojanen 1998, s. 92.
- ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (2. painos), s. 74. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.
