David Hockney
David Hockney (9. heinäkuuta 1937 Bradford, Englanti – 11. kesäkuuta 2026 Lontoo[1]) oli brittiläinen taiteilija ja valokuvaaja. Taidekoulutuksen Hockney sai Bradfordin taidecollegessa ja lontoolaisessa Royal College of Artissa, josta hän valmistui vuonna 1962. Hän asui ja työskenteli Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Hockneyn työt olivat usein varsin henkilökohtaisia ja omaelämäkerrallisia.[2]
Hockneyta pidettiin pop-taiteilijana, vaikka hän itse kielsi olevansa pop-taiteilija. Popin lisäksi hänen töissään oli ekspressionistisia elementtejä. Taidemaalauksen lisäksi Hockney teki grafiikkaa, valokuvakollaaseja ja myös lavastuksia teattereille, esimerkiksi New Yorkin Metropolitan-oopperasaliin.[3]
Uran alku
muokkaaHockneyn opiskeluaikana modernit taiteenalat kuten amerikkalainen abstrakti ekspressionismi alkoi syrjäyttää vanhoja tyylejä. Hockney itse ei ollut kovin innostunut abstraktista taiteesta, hän piti abstrakteja teoksia usein tylsinä ja sisällöttöminä, muttei ollut myöskään innostunut vanhan ajan realistisista kuvauksista. Hockney ei uskonut taiteilijan objektiivisuuteen vaan toi minuuttaan esille töidensä kautta.
Hockney opetti ja työskenteli Yhdysvalloissa ajoittain 1960-luvulta asti ja asettui sinne kokonaan vuonna 1978.[2] Asetuttuaan Kaliforniaan Hockney keskittyi liikkuvan veden, lasipintaan heijastuvan valon ja alastoman ihon kuvaamiseen sekä maalasi sarjan uima-altaita Los Angelesissa. Näissä maalauksissa Hockney käytti voimakkaita ja säväyttäviä värejä. Hän siirtyi öljyväreistä akryylivärien käyttöön.[4] Tuona aikana kehittyi Hockneyn luonnonläheinen ja realistinen tyyli, josta hänet tunnetaan yhä. Monet hänen maalauksistaan viittaavat myös Hockneyn homoseksuaalisuuteen, jota hän ei yhteiskunnan suhtautumisesta huolimatta piilotellut.
Hockney opiskeli Bradfordissa myös litografiaa. Hänen ensimmäinen grafiikan lehtensä oli etsaus ja akvatinta Myself and My Heroes (1961), missä Hockney esiintyi yhdessä Mahatma Gandhin ja Walt Whitmanin kanssa. Hänen ensimmäinen laajempi portfolionsa oli kuudentoista etsauksen sarja, joissa hän esitti William Hogarthin Rake’s Progress -teoksen omaelämäkerrallisesti. 1960-luvulla Hockney teki Ken Tylerin kanssa vedossarjan A Hollywood Collection. Useat Hockneyn litografiatöistä ja maalauksista esittävät hänen monia ystäviään.
Valokuvatyöt
muokkaaHockney oli eräs niistä kuvataiteilijoista, jotka 1970-luvulla kiinnostuivat valokuvauksesta ja hän teki paljon valokuvataidetta, useimmiten kuvakollaaseja. Kollaasit koostuvat useista kymmenistä Polaroid-kuvista.[5] Hockney saattoi kuvata esimerkiksi ranskalaisen kujaristeyksen pieniin, valokuvan kokoisiin osiin ja koota näistä kymmenistä kuvista ison kollaasin. Kuvat on otettu hieman eri kuvakulmista ja eri aikaan ja näin kollaasi antaa vahvan vaikutelman kubismista. Hockney oli kiinnostunut siitä miten ihmisen silmä ja kuvanmuodostus toimii ja kuvakollaasit ovat hyvä tapa tutkia tätä. Kuvakollaaseja Hockney teki pääosin vuosina 1970–1986.
Myöhempi ura
muokkaaVuonna 1985 Hockney sai toimeksiannon suunnitella ja tehdä kannen ja sarjan sisäsivuja ranskalaisen Voguen joulukuun numeroon. Kubismista kiinnostuneena ja Pablo Picassoa ihailevana hän maalasi kuvia Celia Birtwellin kasvonpiirteistä.[6]
Toinen merkittävä toimeksianto oli samana vuonna kun Hockney sai tehtäväkseen piirtää Quantel Paintboxia käyttäen. Quantel Paintbox oli tietokoneohjelma, jolla pystyi piirtämään ja näkemään tuloksen suoraan tietokoneen monitorilla. Kokeilu onnistui varsin hyvin, sillä Hockneysta ja hänen kokeilustaan tehtiin myös opetusvideo jota esitettiin BBC:llä.[7]
1990-luvulla Hockney jatkoi kokeilua ja työskentelyä eri tekniikoiden kanssa, mm. värilaserkopiokoneen. Hän innostui faksaamaan töitään ystävilleen. Näin hän saattoi tehdä piirustuksensa rahallisesti arvottomiksi, jakaa ilmaiseksi taidettaan ihmisille. Tämäntyyppisen taiteen jakamisen Hockney koki aidoksi välittämiseksi.
2000-luvulla Hockney teki huomattavan suurikokoisia luontoaiheisia akryylimaalauksia.[8]
Hockneyn maalaus Portrait of an Artist (Pool with Two Figures) (1972) myytiin New Yorkissa Christie’s-taidehuutokaupassa marraskuussa 2018 yli 90 miljoonan dollarin maailmanennätyshintaan. Se oli siihen mennessä korkein elossa olevan taiteilijan teoksesta maksettu hinta kautta aikain.[9]
Suomessa
muokkaaDavid Hockneyn teoksia oli esillä Ars 69 ja Ars 74 näyttelyissä. Edellisessä oli esillä Hockneyn kolmentoista etsauksen sarja, joka oli kuvitusta kreikkalaisen Constantine P. Cavafyn runoihin. Sarjan eräässä vedoksessa kaksi nuorta miestä makasi sängyllä alastomina kosketelleen toisiaan.[10][11] Vuoden 1974 Ars-näyttelyssä oli kaksi Hockneyn etsausta.[12]
Syksyllä 2018 David Hockneyn laaja näyttely oli Helsingin taidehallissa.[13] Esillä oli taiteilijan tuotannon teemoja 50 vuoden ajalta akvarelleina, litografioina, piirustuksina, maalauksina ja iPad-teoksina.[14]
Lähteet
muokkaa- ↑ Vanha-Majamaa, Anton: Kuvataiteilija David Hockney on kuollut Yle Uutiset. 12.6.2026. Viitattu 12.6.2026.
- 1 2 David Hockney Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ David Hockney's designs for Met Opera's "Parade" 1981. NY Times. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Artist biography Tate Modern. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ "joiners" - Creative Polaroid Collages by David Hockney (myös kuvaesimerkkejä) Shooting Film. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ David Hockney - An Image of Celia Study 1986 Tate Modern. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ The Quantel Paintbox – a pioneering computer graphics workstation Future Dimensions. Arkistoitu 15.1.2012. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Illustrated Chronology 2006-2010 David Hockney. Arkistoitu 31.7.2014. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Uusi ennätys taidehuutokaupassa – Taidemaalari David Hockneyn maalaus huutokaupattiin yli 90 miljoonalla dollarilla Yle Uutiset. Viitattu 23.11.2018.
- ↑ Kastemaa, Heikki: Nykyaikojen kampanjat, s. 35. Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto, 2009. ISBN 978 951 53 3218 9
- ↑ Ars 69, s. 53. Ateneumin taidemuseo, 1969.
- ↑ Ars 74, s. 123. Ateneumin taidemuseo, 1974.
- ↑ Toimittaja suosittelee | Nämä näyttelyt kannattaa käydä katsomassa viikonloppuna – nykymaalauksen legenda Hockney tulee, italialainen maaginen realismi lähtee Helsingin Sanomat. 17.8.2018. Viitattu 13.6.2026.
- ↑ David Hockney Taidehalli. Viitattu 13.6.2026.
Aiheesta muualla
muokkaa
- David Hockney – viralliset kotisivut
- Taiteilijaa esittelevät sivut (epäviralliset)
- Hockeyn elämäkertaa ja kuvia töistä