Bosnian kuningaskunta
Bosnian kuningaskunta oli keskiaikainen kuningaskunta suurin piirtein nykyisen Bosnia ja Hertsegovinan alueella vuosina 1377–1463. Bosnian hallitsijasuku Kotromanićit olivat aikaisemmin Unkarin alaisia baaneja, mutta Stjepan Tvrtko itsenäistyi ja kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1377. Kuningaskuntaa uhkasi levittäytyvä Osmanien valtakunta. Bosnian viimeinen kuningas Stjepan Tomašević kärsi tappion osmaneille ja hänet mestattiin vuonna 1463.
| Bosnian kuningaskunta |
|
|---|---|
1377–1463 |
|
 lippu |
 vaakuna |
 Keskiaikaisen Bosnian kartta. |
|
| Valtiomuoto | monarkia |
| Pääkaupunki | Jajce Bobovac |
| Uskonnot | Katolinen kirkko Bosnian kirkko Ortodoksinen kirkko |
| Edeltäjä | Bosnian banaatti |
| Seuraaja | Osmanien valtakunta |
Historia
muokkaaUnkarin kuningaskunnan alainen Bosnian banaatti oli muodostunut 1100-luvulla. Vuonna 1167 unkarilaiset kärsivät tappion Zemunin taistelussa Bysantin valtakuntaa vastaan ja Bosnia menetettiin Bysantille. Bosnian baaneista tuli nyt Bysantin vasalleja. Vuonna 1250 valtaan Bosniassa nousi katolinen Kotromanićien dynastia. Kotromanićit nojasivat jälleen Unkariin, mutta 1300-luvulla alkoivat pyrkimykset itsenäisyyteen. Valtaan noussut Stjepan II Kotromanić valtasi suuren osan Humin (Zahumlje) aluetta sodassa Serbian kuningas Stefan Dečanskia vastaan vuonna 1329 ja hänen seuraajansa Stjepan Tvrtkon onnistui itsenäistyä Unkarista suurin piirtein nykyistä Bosnia-Hertsegovinaa muistuttavien rajojen sisällä vuonna 1353. Tvrtko kruunattiin Bosnian kuninkaaksi vuonna 1377. Kruunajaiset järjestettiin todennäköisesti ortodoksisessa Mileševan luostarissa nykyisen Serbian puolella. Tvrtkon pääkaupunki oli Jajce.[1]
Tvrtko I taisteli Serbian ruhtinas Lazar Hrebeljanovićin puolla Osmanien valtakuntaa vastaan tappioon päättyneessä Kosovo Poljen taistelussa vuonna 1389. Tvrtkon onnistui paeta ja Bosnian kuningaskunnan tarina jatkui vielä useita vuosikymmeniä. Kosovossa oli kuollut osmanien hallitsija Murad I, mutta hänen poikansa Bayezid I jatkoi valtakunnan levittämistä Balkanilla. Tvrtkon seuraaja Stjepan Dabišan ei onnistunut puolustamaan Bosniaa levittäytyviä osmaneja vastaan. Hänen kuollessaan vuonna 1395 vallan peri hänen vaimonsa Jelena Gruba, Bosnian ainoaksi jäänyt naishallitsija. Hänet syöstiin vallasta vuonna 1398, joskin hän jäi hoviin entisen hallitsijan leskenä. Hänen seuraajansa Stjepan Ostoja syöstiin väliaikaisesti vallasta, mutta hänen onnistui palata valtaistuimelle unkarilaisten tukemana vuonna 1408. Stjepan Tomašević jäi Bosnian viimeiseksi kuninkaaksi. Hän kärsi tappion osmaneja vastaan ja sulttaani Mehmed II mestatutti hänet vuonna 1463.[1] Bosniasta tuli osmanien sotilasmaakunta eli sancak.[2]
Bosnian kuningaskunnan romahtamisen jälkeen unkarilaiset tekivät vastahyökkäyksiä ja valtasivat joksikin aikaa osan alueesta nostattaen valtaan baaneja. Heistä Miklós Újlakia kutsuttiin myös "Bosnian kuninkaaksi". Stjepan Vukčić Kosača johti puolestaan alueita Hertsegovinassa. Osmanit levittäytyivät edelleen ja he nimittivät oman "Bosnian kuninkaan" vuonna 1465. Tämä kuningas menetti virkansa vuonna 1476. Stjepan Kosača teki vastarintaa ja hänen viimeinen tukikohtansa Novi kukistui vuonna 1482. Bosnia oli myöhemmin osa Osmanien valtakuntaa aina vuoteen 1878.[2]
Kulttuuri
muokkaaKatolinen kirkko oli levittäytynyt Bosniaan jo 1000-luvulla, mutta sen vaikutusvalta jäi alkuvaiheessa rajalliseksi. Alueella toimi myös kerettiläiseksi katsottu Bosnian kirkko, jonka tarkasta luonteesta on kiistelty. Bosnian kirkon on joskus katsottu olleen esimerkiksi kataarien tai bogomiilien kaltainen dualistinen liike. Varmaa ei ole, kuinka selkeä ero katolisen kirkon ja Bosnian kirkon välillä käytännössä oli.[2]
1300-luvun puolivälissä unkarilaiset järjestivät useita ristiretkiä Bosnian kirkkoa vastaan. Kuningaskunnan viimeisinä vuosikymmeninä valtaosa väestöstä oli katolilaisia. Ortodoksinen kirkko vaikutti erityisesti niillä alueilla, jotka kuningas Tvrtko I liitti valtakuntaan. Ortodoksisuus ei kuitenkaan levinnyt laajasti Bosniaan muualla ennen kuningaskunnan tuhoa. Ortodoksisen kirkon nykyinen levinneisyys alueella on perua muuttoliikkeistä Osmanien valtakunnan kaudella.[2]
Lähteet
muokkaa- 1 2 Cathie Carmichael: A concise history of Bosnia, s. 12-13. Cambridge University Press, 2015. ISBN 978-1-107-01615-6 (englanniksi)
- 1 2 3 4 Ante Čuvalo: Historical Dictionary of Bosnia and Herzegovina, s. lxxvi-lxxvii, lxxx-lxxxi. (2. painos) The Scarecrow Press, 2007. ISBN 978-0-8108-5084-2 (englanniksi)