Aspero
Aspero on Andien esikeraamisen kauden arkeologinen kohde. Se sijaitsee Perun keskisellä rannikkotasangolla lähellä Supejoen suuta.[1] Aspero on myöhäisesikeraamisen Perun suurimpia tunnettuja asutuskeskuksia.[2] Se oli myös tärkeä uskonnollinen keskus, josta on löydetty 17 keinotekoista maakumpua.[1] Niiden huipulle rakennetut talot olivat todennäköisesti rituaalisessa käytössä, ja niistä on löydetty monenlaista kulttiesineistöä, kuten raskaana olevia naisia esittäviä pienoispatsaita.[2] Keskuksen kukoistuskausi ajoittuu noin vuoteen 2800 eaa.[1]
Asukkaat ja yhteiskunta
muokkaaAspero sijaitsee Perun keskirannikon tasangolla lähellä Supejoen suuta[1] hiukan tulva-alueesta pohjoiseen.[2] Jokilaaksossa asui esihistoriallisena aikana suuri väestö, jonka uskonnollisen elämän keskuksena Aspero toimi.[1] Toisin kuin El Paraísosta, Asperosta on löydetty tunkioita ja roskia, jotka todistavat keskuksessa olleen myös pysyvää asutusta.[3] Se on myöhäisesikeraamisen Perun suurimpia tunnettuja asutuskeskuksia. Väkiluku oli radiohiiliajoituksen perusteella suurimmillaan noin 3000–2500 eaa.[2]
Aspero rakennettiin ennen laajamittaiseen ruokakasvien tuotantoon perustuneen maanviljelyn alkua. Suuren työvoiman järjestelmällistä toimintaa edellyttävät rakennushankkeet viittaavat monimutkaisen, epätasa-arvoisen yhteiskunnan syntyyn, mikä esikeraamisen kauden lopulla noin 2000–1800 eaa. mahdollisti nopean siirtymän mereen perustuneista elinkeinoista maatalouteen.[4] Asperon sosiopoliittinen järjestelmä oli todennäköisesti jonkinlainen päällikkökunta.[2]
Asperon asukkaiden ruokavalio koostui lähinnä pikkukaloista ja simpukoista. Sitä täydennettiin hedelmillä, palkokasveilla, pippureilla ja juurimukuloilla. Papuja, pippuria, mukuloita ja joitakin hedelmiä viljeltiin, mutta maanviljelyn pääasiallinen tehtävä oli tuottaa kangaskuituja (puuvilla) ja astioita (pullokurpitsa). Mahdollisesti viljeltiin myös maissia.[2]
Seremoniakeskus
muokkaaSeremoniakeskuksen pinta-ala on noin 12 hehtaaria.[2] Alueelta on löydetty 17 kumpua,[1] joiden korkeus on muutamia metrejä.[5] Suurin kumpu Huaca de los Idolos on 30 × 50 metriä metriä leveä ja 10 metriä korkea.[1] Kummut rakennettiin kerroksittain.[2] Kerroksia on kummussa 2–3.[1] Kerrokset koostuvat vanhoista huoneista, jotka täyttämällä saatiin perustukset uusille rakennuksille.[2] Kummut ovat samansuuntaisia enintään 20 asteen vaihtelulla. Osa niistä on suunnattu jokilaaksoon ja osa tasangolle päin.[5]
Kummun huipulla oli tasanne ja savitiilinen rakennus, johon kuului vaihtelevan kokoisia huoneita.[1] Huoneissa ei ole viitteitä asumisesta, ja niitä todennäköisesti käytettiin uskonnollisiin tarkoituksiin.[2] Seinät koristeltiin syvennyksin, friisein[1] ja värikkäin maalein. Isoimpien kumpujen huipulla oli useita rakennuksia, joihin johti keskusportaikko. Rakennukset oli järjestetty niin, että keskimmäisiin huoneisiin oli kuljettava ulompien huoneiden läpi. Sisimmät rakennukset olivat hienoimmin koristeltuja.[2] Asperon seremoniakeskus oli niin iso, että se on todennäköisesti palvellut muitakin kuin vain välittömässä läheisyydessä asuneiden ihmisten tarpeita.[5]
Rakennuksista on löydetty varastoituja kultti- tai uhriesineitä: sulkia,[1] puuvilla- ja niinikankaita, -pusseja ja -verkkoja, kivisiä työkaluja ja astioita, kurpitsamaljoja, kaiverruksin koristeltua puuta, luuta ja simpukankuorta sekä polttamattomasta savesta muovattuja ihmishahmoja. Figuriinit esittävät lähinnä naisia, joista osa on raskaana. Suurin osa niistä on löydetty ison kummun lattian alle haudatusta säilöstä, minne ne oletettavasti asetettiin symbolisena hautauksena, jolla vihittiin rakennus käyttöön.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Darvill, Timothy: The Concise Oxford Dictionary of Archaeology. (3. laitos. Sähkökirja.) Oxford: Oxford University Press, 2021. ISBN 9780191842788 (englanniksi)
- Kinsbruner, Jay & Langer, Erick D. (toim.): Encyclopedia of Latin American History and Culture. (Second Edition. Volume 1 A–B.) Detroit • New York • San Francisco • New Haven, Conn. • Waterville, Maine • London: Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31441-9 Internet Archive Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)
- Moseley, Edward M. & Willey, Gordon R.: Aspero, Peru: A Reexamination of the Site and Its Implications. American Antiquity, October 1973, 38. vsk, nro 4, s. 452–468. The Society for American Archaeology. DOI. Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)
- Moseley, Michael E.: The Incas and their Ancestors. (Second Revised Edition) London: Thames & Hudson, 2001. ISBN 9780500282779 Internet Archive Viitattu 17.4.2025. (englanniksi)